Hän vaihtoi kirjat lasiin




Minulla on tänään vapaapäivä. Keräsin aamulla hyllystä kasan kirjoja joista voin luopua ilman että se tuntuu missään ja kävelin niiden kanssa tuttuun divariin. Sain pinosta 13 euroa.
Sitten kävelin Petits riens -kirpparille, siihen suurimpaan ja ostin saamillani rahoilla lasiesineitä. Minulle jäi vielä 9 euroa ja niillä ostin kaksi euron vyötä. Jäi vielä 7 euroa.

Nyt huolettaa hiukan. Tuleeko minusta nyt ihminen joka ostaa kivoja lasiesineitä ihan solkenaan?

Joka mallaa niihin ostamiinsa kippoihin jotain muita esineitä ja ottaa sitten niistä kuvia?

Joka lakkaa kohta lukemasta koska myy kaikki kirjansa jotta saisi rahaa jotta voisi taas mennä ostamaan uusia lasiesineitä?

Mainokset

11 comments on “Hän vaihtoi kirjat lasiin

  1. minjo sanoo:

    Sait hymyilemään. Aika hyvä kirppispäivä, jos noin monta juttua tarttui mukaan. Ja mikä ettei, kun kerran rahat poltteli takataskussa. Lasia tarttuu mukaan mullakin joskus… ihan hyvä, kun onpahan sitten tarvittaessa kippoja ja maljakoita. Itseasiassa tänään meinasin minäkin ostaa yhden lasimaljan, mutta sitten en jaksanutkaan alkaa kaivaa kukkaroa, kun muistin, ettei siellä taida olla kolikoita. Minusta kannattaa huolestua vasta sitten, jos alkaa sellaisia matkamuistojuttuja keräilemään, missä on aina sen matkakohteen nimi. Varsinkin, jos niitä keräilee kirppareilta. ;) Kivaa viikonloppua!

  2. Kirsi sanoo:

    jaa-a, en usko tämän enteilevän mitään sen vakavampaa lasitavararintamalla. Lasitavaroita ostavana ja kuvaavana naisena olisit tosin varmasti ihan yhtä mainio. Juhannusta sinne!

  3. Pariisin Margarita sanoo:

    Tämä oli hurmaava kirjoitus. Kauniita lasiesineitä löysit!

  4. Lempi Sveitsistä sanoo:

    Vaihtelu virkistää, sano! Hyviä kauppoja teit. Ja kun sulta toi kuvaaminenkin luonnistuu, niin saattaisit olla aika hyvä solkenaan lasiesineitä ostelevana ja niitä kuvaavana ihmisenä?

    Itselleni meinaa aina välillä iskeä purkkivilitys. Mitä epäkäytännöllisemmän kokoinen ja muotoinen purkki, sitä suurempi himotus. Tietysti purkin pitää olla kaunis – ja pikkusen salaperäisen oloinen.

    Se varmaan mulla onkin tuon purkkihysterian takana – oikeesti kannen alla on joko tyhjää (koska purkki niin kumman muotoinen, ettei sinne voi säilöä yhtään mitään) tai sitten siellä on pari rannekorua, joiden kuminauhat on hapertuneet tai muutama nuhjaantunut vanutuppo. Mutta siellä VOIS olla vaikka mitä ihanaa ja yllättävää!

    Kaunista keskikesää sinne,

    Lempi Sveitsistä

  5. Merja sanoo:

    Kirjoja saa aina kirjastostakin, ajattelen minä. Kauniita lasiesineitä olet löytänyt.

  6. leena sanoo:

    Ei kai kauhean vaarallista, vaikka muuttuisitkin lasiesineiden keräilijäksi ja kuvaajaksi:)

    Minä yritän luopua kirjoista ja se on jotenkin vaikeaa. Mutta niitä on liikaa, eikä ne mahdu minnekään. Kirjastoon on tullut kierrätyshylly, sinne vien aina välillä muutaman ei niin tärkeän kirjan. Ajattelen myös kuten Merja, että kirjoja saa kirjastosta, mutta silti on vaikea luopua. Myös lasiesineistä on vaikea luopua…
    Olen ehkä hamsteri?

  7. Violet sanoo:

    minjo: eikö oo hassua että ajattelin etttä se raha on jotenkin ”erilaista” kun olin sen juuri tienannut kirjoista. Se oli ihan kuin leikkirahaa joka on lupa panna mihin vaan (kuin sillä ei olisi samaa arvoa kuin palkkatyöstä saadulla:)). Niin että kyllä se poltteli, se 13 euroakin!

    Kirsi: en ihan oikeesti pelosta tutisekaan lasiasianin kanssa, hiukan vaan itselleni kohotelin kulmakarvoja että jaha, nytkö susta tuli Sen Ikäinen joka ostelee lasikippoja (seuraaavaksi posliinieläimiä???)

    Margarita: kiitos Pariisiin. Pidän näistä kyllä, etenkin pesun jälkeen alkoivat oikein elää ja loistaa.

    Lempi: voisiko ajatuksesi puristettuna olla että ehkä ostat mahdollisuuksia, et niinkâän purkkeja?

    Merja: siellä teillä saa, meillä ei. Juu, kauniita minustakin. Toivat yllättävän paljon iloa!

    leena: ei tietysti vaarallista ollenkaan, oikeesti, mutta aika epä-minua. Kirjasto ei ole täällä vaihtoehto, valitettavasti. Suomessa (tai muualla missä kirjastolaitos sellaisena kuin suomalaiset sen tuntevat on tosiasia ) tilanne olisi eri.

  8. ihminen itäsuomesta sanoo:

    Toisen roju on toisen aarre … hyviä hankintoja näytät tehneen. Minulla on joitakin hankinta-addiktioita, yksi niistä kirjat. Kun nolostelin tekemääni kirjatilausta (”voisihan sitä lainata kirjastosta ja silleen, mutta kun …”), ystäväni totesi, että ”parempi on rahat pistää kirjoihin kuin vaikkapa heroiiniin”. Joten vappaasti ja ihan jännittämättä jatka hankintoja : )

  9. JenniH sanoo:

    Kauniita lasiesineitä. Nauti, kun voit niitä ostaa, kuvata ja pitää esillä. Minulle se ei ole mitenkään mahdollista, kun on noita kissoja, jotka kulkevat pitkin pöytiä. Pitäisi ostaa vitriini lasiesineille, ja ovatko ne sitten enää yhtä kauniita tai houkuttelevia?

  10. Riikka sanoo:

    Hahaa, murheensa kullakin! Nauratti tämä kirjoitus. Halvalla sait kyllä kaiken tuon, täällä kaikki ihmiset on nykyään niin valveutuneita arabioittensa ja iittaloidensa kanssa että mitään halpoja ja hyviä löytöjä ei onnistu tekemään.

  11. Violet sanoo:

    ihminen itäsuomesta: ja kyllä minustakin ihan hyvällä omatunnolla voi asioita ostaa ja omistaa vaikka niin usein siitä meuhkataankin että miten kaikesta pitäisi luopua/tinkiä/päästä eroon.

    JenniH: ou nou, kissat ja lasikipot voi olla tosiaan hiukan heikko yhdistelmä!

    Riikka: hyvä kun nauratti, ironiaa piti ollakin; ei tuo oikeesti mu murhe ole vaikka ihmettelin kyllä että mistä nyt tuulee kun kippoja haetaan…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s