Kesti aikansa


Olemme asuneet tässä yli viisi vuotta. Kun vuokrasimme asunnon oli selvää että jostakin pitää tinkiä. Olimme valmiita tinkimään esimerkiksi keittiön koosta siitä riemusta että tässä asunnossa on kiva terassi. Keittiö on siis pieni – sinne ei mahdu pöytää vaikkapa – mutta hyvin siellä silti ollaan ruokaa saatu valmistettua. Säilytystilan puute sen sijaan on joskus käynyt hermoon…mutta ei ilmeisesti tarpeeksi, koska vasta nyt hommasimme yhteen nurkkaan tuollaisen teräksisen hyllyn.



Keittiö on siitä metka mesta että sieltä pääsee rappuja pitkin alakertaan…öö…vessaan, ja siitä vielä yhdet raput ja ollaan rappukäytävässä. Käytän tätä oikotietä lähinnä silloin kun tulen ostoskärryn kanssa kaupasta. Keittiöön pääsee siis myös ruokahuoneesta mutta sitä ennen pitää mennä olohuoneenkin läpi, eikä se ainakaan kurakelillä raskaan kärryn kanssa ole suositeltavaa!


Huomasin että voisimme laittaa keittiön seinään muitakin tauluja kuin tun yhden. En tiedä kuvittelenko mutta sillä saattaisi olla tilaa hiukan laajentava vaikutus. Siis suomeksi sanottuna optinen harha.

Olen hyllystä ihan himputin iloinen. Siinä on nyt kerroksissa kaikki sellainen (esim. leipä, hedelmät, sipulit, tomaatit) mikä ennen oli tungettuna samassa nurkassa seisoneen pienen pulpetin päälle, loput siellä täällä tiskipöydällä.

Mutta viisi vuotta tähän siis meni.

Mainokset

12 comments on “Kesti aikansa

  1. Olina sanoo:

    Eli täytynee odotella vielä kolmisen vuotta, että keksin, mitä teen meidän keittiössä samaiselle ongelmalle: leivät, hedelmät, ym silppu tukkii ainokaisen pienen työpöydän, ja sitten jos tahtoo vaikkapa laittaa ruokaa keittiössä, on raivattava joku kolonen siihen, että saa leikkuulaudan mahtumaan. (Akuutista säilytystilaongelmasta nyt puhumattakaan…)

    Ei se elämistä haittaa, ja sen kolosen saa aina miten kuten raivattua – ehkä siksi aivot eivät jaksa työskennellä ongelmanratkaisun kimpussa aktiivisesti, vaikka voin kuvitella tuon helpotuksen sitten kun kivan ratkaisun keksii.

    (Vielä jaarittelen, että olen ihan hulluna tuollaisiin kommervenkkeihin ja ”salaportaisiin”, pari rappua sinne ja toiset tänne, kerroksellisuutta arkkitehtuurissa! Olin pyörtyä ihan silkasta ilosta, kun kerran eräässä vanhassa kerrostalossa Helsingissä ystävän lapsuudenkodissa tajusin, että keittiöön tulee toinen rappukäytävä, ”palvelijan käytävä”.)

  2. Violet sanoo:

    Olina: no se se juuri varmaan onkin että kun aina saa jotenkin raivatttua eikä elo siihen kaadu…niin sitten jää ratkaisut keksimättä kun asia ei ole ns. päivän polttava. Mutta silti…on se kiva kun on vähän vapaatakin laskutilaa! Leipominen ja sen sellainen on kyllä edelleen ruokapöydällä.

    Noi kommervenkkiportaat on minunkin mieleeni. Lähes poikkeuksetta täällä käyvät ovat vähän sillain että ” ai jaa..ei ole kovin käytännöllistä” jne. Tavallaan ei olekaan, tavallaan hyvinkin. Ja kyllä tuo ainakin helpottaa meikä-palvelijan eloa kun tulen kÄrryni kanssa!

  3. Pandice sanoo:

    Kaikkeen ylijärkevään kotimaiseen kerrostalosuunnitteluun verrattuna kuulostaa hauskalta, että rappuja pääsee keittiöstänne vessaan (kaikista mahdollisista huoneista) :) Kunnon Liisa Ihmemaassa -meininkiä!

  4. irwikissi sanoo:

    Hih, hassu sattuma, että ihan samanlaisen projektin kimpussa olen itsekin viime päivinä puuhaillut. :) Kierrätyskeskuksesta nimittäin osui kohdalle vihdoin sopivan kapea lastulevyhyllykkö, juurikin keittiön nurkkaan, johon semmoista olen kaavaillutkin. Löytyi paikat mm. kynäpurkeille, kynttilöille ja kynttilänjaloille, harvoin käytetyille astioille, teipeille ja saksille ja talouspaperirullille, jotka ovat vaeltaneet ympäri pikkuruista keittiötä milloin mihinkin soppeen sullottuna, ja olleet aina hukassa. Onhan se sitten täpötäytenä avohyllykkönä tietysti melkoinen sillisalaatti, mutta niinhän koko huushollini vähän on. :D

  5. Aura sanoo:

    Voi kuinka kivalta teidän koti näyttääkään. Onnea noille uusille jutuille, pienilläkin uudistuksilla voi olla ihmeen suuri merkitys elämisenlaatuun. Kiitos vielä kerran Lontoo-postauksista. Ihan sitäkin tulin tänne hehkuttamaan, että varasin just itselleni lokakuulle lennot ja hotellin. Iik. Ikinä kun en ole Lontoossa ollut muuta kuin ohi tai läpi paahtanut. Saatan tulla vielä kyselemään vinkkejä ja suosituksia. Ja Teekutsuilla taatusti blogataan tästä aiheesta hartaasti, etukäteen ja jälkikäteen. :)

  6. Riikka sanoo:

    Jännä keittiö, jotenkin…..hollantilainen? Mutta viihtyisän näköinen ja kätsythän nuo portaat on.

  7. Mine sanoo:

    Minulle tuollaiset vessaportaat olisi tarpeen. Kun parkkeeraan auton kotipihaan mistä vain tullessa, iskee sietämätön pissahätä. (Niin on ollut lapsesta asti. Tosin koululaiselle se isku paikka oli kotitien pää.) Näin voisi juosta portaita pitkin vessaan. Pudottaa kauppakassit siksi aikaa käytävään ja jatkaa sitten hillitysti perille asti.

    Turkissa on normaalisti tosi pienet keittiöt. Kummallista, kun muuten asunnot on aika tilavia ja naiset viettää paljon aikaa keittiössä. Meillä on onneksi tilava hyvä köksä ja vielä aukko keittiöstä olkkariin. Kyllä kelpaa kokata. Kunhan saisi lämpötilat kohtuulliselle tasolle.

  8. Kirjailijatar sanoo:

    Mähän rakastan tuollaisia sokkeloita, ahtaita portaita ja salaovia. Siis on paljon hauskempaa, että asunto on epätäydellinen ja yllätyksellinen, kuin ennalta arvattava ja tylsä…

    Meilläkin on pikkuruinen komerokeittiö, johon hankin teräshyllyn nyt keväällä ihan samasta syystä. Mulla ei mennyt siihen kuin kaksi vuotta. Taidan olla hämäläiseksi harvinaisen nopea :)

  9. Kirsi sanoo:

    Nämä jutut vaan tarvitsevat aikansa toteutuakseen. Meidän keittiömme säilytys-/laskutila on myös sangen vähäinen, mutta niin vaan hommat hoituu. Kaikkeen tottuu ja sen mukaan oppii sumplimaan. Pienestikin pärjää, vaikka toki joskus käy mielessä muutama toivottava parannus vallitseviin oloihin.

    Tykkään niin sikäläisistä ”ratkaisuista”, joilla ei useinkaan ole suunnittelun tai käytännöllisyyden kanssa mitään tekemistä. Portaikkoja ja sen sellaista. Seinän ruskea sävy on muuten kaunis.

  10. Kirsikka sanoo:

    Jotkut asiat ottavat aikansa. :)
    Iskin silmäni tuohon egyptiläiseen patsaaseen ikkunalla, tai Nefertitin rintakuvahan se taitaa olla. Näin alkuperäisen toukokuussa Berliinissä ja olin aivan mykistynyt sen kauneudesta.

  11. Martta sanoo:

    Vinkeä keittiö! Minusta on hauskaa keksiä tuollaisia pieniä parannuksia tiloihin, joita asun. Pienellä säädöllä tuntuu että arki parani justiinsa :-) muutan niin paljon että kaikissa väliaiakaiskodeissa mua ilahduttaa jo vaikka se, kun saan pari tyhjää lasipurkkia meikeille vessaan..

  12. Violet sanoo:

    Pandice: voit varmaan uskoa että kun muutettiin ja pojat oli pienempiä niin voi hyvä ihme miten niitä kiinnosti mennä kuurupiiloa sun muuta tuolla…

    irwikissi: silllisalaattiasunto voi kuule olla tosi kiinnostava ja kodikas!

    Aura: Lontoo, iik tosiaan! HAuskaa kun pääset. Kysy vaan jos haluat vinkkiä, tunnen kyllä tosin etten ole oikea henkilö viela vinkkailemaan kolmen päivän kokemuksella:)

    Riikka: tjaa, hollantilainen, en oikein tiedä. Meidän keittiö muinoin Hollannissa oli kyllä saman oloinen, pitkä ja kapea mutta muuten siinä ei ollut mitään samaa..mutta olihan sielläkin toki keittiöitä joka lähtöön.

    Mine: nyt kun puhut lämpötiloista ja keittiöstä niin mulle tulee mieleen yksi pikku keittiö Ranskassa jossa oli talvella polvet aina hileessä kun seinÄss oli kaasu takia sellainen hassu ”tuuletusaukko” jota ei koskaan saanut ihan kokonaan kiiinni.

    Kirjailijatar: tuo on jo salamavauhtia, vain kaksi vuotta!

    Kirsi: pienesti pärjää, ihan totta, mutta pienistä muutoksistakin voi olla ihmeen iso ilo ja hyöty!
    Seinä on semmonen hiukan harmahtavan ruskea. Omistaja oli sen sellaiseksi vetänyt ennen muuttoamme. Ihan kiva edelleen.

    Kirsikka: nappasin tuon NEfertiti-kopion alakerran vanhan miehen asunnosta.Tästä llinkistä voi nähdä missÄ patsas ennen asui: http://www.flickr.com/photos/violetimages/6048749880/in/photostream/

    Martta: on se aika vinkeä. Pidän siellä tota lasten tuolia niin voin joskus vaan istua ja katsella kun ruoka muuttaa väriä uunissa. Pikku säädöt, joskus ihan pikkuriikkiset, ovat kyllä oiva mielenkohottaja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s