Radio





Olen löytänyt uudelleen radionkuuntelun ilon. Kuuntelen sitä puhelimen kautta kuulokkeilla. Kuuntelen aamulla töihin kävellessäni (jos nimittäin kävelen) vaikka France classique -kanavaa ja nautin siitä ristiriidasta minkä aamuhulinainen kaupunki ja rauhallinen klassinen musiikki luovat.
Töiden jälkeen kiipesin ylös ja kuuntelin ohjelman Diane Arbusin elämästä ja varsinkin kuolemasta. Makasin sängyllä kuulokkeet päässä, kuulin joka sanan häiriöttä ja tutustuin minuutti minuutilta paremmin Dianeen. Makasin siinä ja katselin omaa huonettani, omia tavaroitani siinä vieressä yöpöydällä, varjoja seinillä ja laskevaa aurinkoa. Hyvä radio-ohjelma vaikuttaa näin: kohta ei tunnista omaa kotoaan, kohta uskoo olevansa toisen elämässä, kohta ei huomaa enää edes kuuntelevansa radiota vaan luulee kuuntelevansa omia ajatuksiaan.

Mainokset

8 comments on “Radio

  1. Kati sanoo:

    Parhaimmillaan radion kuuntelu on ihanaa ja vie lähes transsiin. Pahimmillaan. No jaa, en sano mitään näistä radioiden ”pirteistä” aamuohjelmista. Minä kun kuuntelin aikanani työmatkalla bussissa kuulokkeista Radio Puheen esiastetta. Ja nautin. Ei asiaan mitenkään liittymätöntä musiikkipläjäystä joka välin, ei hauskoja yllätyspuheluita jne. vain oikeasti fiksua keskustelua. Töihin oli mukava mennä aivot levänneinä ja rentoina ja mahdollisesti jopa jotain uutta oppineena. :)

  2. Violet sanoo:

    Kati kaimani: pahimmillaan se on niin pahaa etten ryhdy ollenkaan touhuun. En pidä pirteistä jutuista, en huonosta musiikista, en soitoista ja kilpailuista. Enkä liioin siitä kun tulee tunne että nyt nuo puhuvat kelloa katsoen, vielä viis minsaa ja sitten on mun tauko jne. Kyllä sen kuulee. Senkin, miten juttua koitetaan repiä perstaskusta vaikkei ole mitää sanottavaa.

    Kotona en kuuntele juuri koskaan klassista musiikkia, tai joo, mutta aika harvoin. Silloin haluan olla yksin. Radiosta aamulla se on hienoa (ei tietysti kaikki mutta olen huomannut että France classique -kanavalla soitetaan usein sellaista että se voisi olla minun valitsemaani eli tykkään.

    Puhetta mun jopa hiukan vaarallista kuunnella kadulla kävellessä. SIksi oli onni että tämän illan Arbus -ohjelmankin kuuntelin makuulla turvallisesti!

  3. Kati sanoo:

    Minulle nautinnollisimpia radionkuunteluhetkiä ovat olleet yöt, kun olen ajanut autolla hiljaisella tiellä. Radio on erilainen yöllä kuin päivällä. Musiikki on taianomaisempaa ja parempaa. Yritän painaa mieleeni bändien ja laulajien nimiä, mutta eiväthän ne sinne jää ja hyvä niin, koska minun kuuluukin kuulla noita outoja laulajia vain öisin. Siinä on ihan oma viehätyksensä.

  4. Mine sanoo:

    Radio ja Suomi kuuluvat minulla yhteen. Mies kuuntelee töidensä vuoksi täkäläisiä Islamilaisia kanavia. Miehiä paatos äänessään. Kuuntelen niitä joskus itsekin puolivahingossa, kun ovat jääneet päälle. Toimivat taustapölinänä oman jupinani taustalla. Minä näet jupisen itsekseni autoa ajaessa. En kehtaa käyttää torvea, joten jupina purkaa ärsytystä Istanbulin liikenteessä. Ja paatos sopii siihen tunnelmaan.

  5. himalainen sanoo:

    Voi ihana! Luin tämän aamulla ennen töihin lähtöä ja kun ajoin töihin ja auton radiosta tuli semmoista samaa hälinää, jota joka aamu tulee ja jolle en unitokkuroissa tajua oikein mitään tehdä, yhtäkkiä muistinkin sinun radio-sanat. Vaihdoin kanavaa ja satui Ylepuheelle ja suoraan Martti Suosalon leppoisaan haastatteluun. Voi ihana, miten mukava työmatka, kiersin ylimääräisen lenkin, jotta sain kuunnella lisää. Myöhästyin töistä, mutta ei se haitannut, aivan kuin aamu olisi alkanut toisin.

    :)

  6. Violet sanoo:

    Toinenkin kaimani: minusta on kiva ajatella noin ettÄ minunhan (sinunhan) kuuluukin kuulla vain öisin niitä – ja sitten vaikka unohtaa.

    Mine: nyt näen (melkein kuulen!) Suomi-naisen siellä jupisemassa autossa ja paatospuheen taustalla!

    himalainen: meidän autossa on radio lähtökohtaisesti aina auki. JOs minä olen kyydissä pyydän aika usein että se pantaisiin kiinni. Aina mies ei suostu, ei sitten, mutta ihan yhtä usein suostuu ja on sanonut itsekin: onpa rauhallista! Eli EI juuri sellaiselle hälinäohjelmalle.
    Martti Suosalon juttujen takia on hyvä ajaa pari korttelia ekstraa. Työt odottaa.

  7. Pirkko sanoo:

    Olen kovin satunnainen radionkuuntelija, mieheni taas kuuntelee kuulokkeilla yölläkin, ja nukahtaa sitten kuulokeet korvilla. Alan uskoa, että olen jäämässä paitsi jostain hyvästä, kun en ole ymmärtänyt radion tarjoamia mahdollisuuksia. Toisaalti kuitenkin lukeminenkin tuottaa samoja hyviä hallusinnatioita, ei aina muista paikkaa eikä aikaa, ei kuka on, transsikaan ei ole mahdotonta.

  8. Pilkku sanoo:

    Voi, tyttäreni lempivalokuvaaja on Diane Arbus, ostin joululahjaksi valokuvakirjan. Haastattelu taisi olla ranskankielinen, eikä sitä täällä Suomessa taida mistään löytää. Radiota tulee tosiaan kuunneltua autossa, muuten sitä ei kuule ollenkaan, paitsi huonot laulut.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s