Luin työkaverilta lainaamani kirjan. Suhtaudun usein epäluuloisesti jonkun tunnetun henkilön lapsen kirjoittamiin kirjoihin. Olen niin kyyninen että rutisee. Mietin vaikuttimia, mietin oikeellisuutta, mietin oliko rahapula ja menikö liioittelun puolelle.

Pidin tästä kirjasta. Vaikka olisi ollut tietävinään Francoise Saganin elämästä paljonkin, saattaa saada vielä väriä mielikuviinsa. Pientä tarkennusta ja lähisukulaisen näkökulmaa. Että kyllä vaan tämä kirja kannatti kirjoittaa ja lukea.

Huomaan että monet niistä joita ihailen ovat joko tehneet itsemurhan tai kuolleet muuten nuorena ja/tai enemmän tai vähemmän traagisesti.

Mainokset

6 comments on “

  1. Olina sanoo:

    Olen huomannut saman liittyen itsemurhiin ja traagisiin nuorena kuolleisiin. Itse ajattelen jotenkin niin, että voidakseen tuottaa jotain uskomatonta, sellaista, mistä huokuu nerous (oli nyt kyse sitten kirjoittamisesta, musiikista, maalaamisesta tai näyttelemisestä…) on ihmisen oltava jotenkin ihan poikkeuksellisen herkkä, nähdä maailma eritavoin kuin muut, joku suojamuuri puuttuu siitä väliltä, ja tämä johtaa loputulokseen, jossa maailma käy liian raskaaksi – tavalla tai toisella. Toisinsanoen vain poikkeava voi tuottaa ”neroutta”, ja me tiedämme, miten julmasti yhteiskunta kohtelee poikkeavia.

    Aihealue, jota on mahdotonta tiivistää kommenttiin, joka vaatisi rönsyilevän keskustelun! Ja taisi mennä täällä jopa vähän aiheen viereen.

  2. Kati sanoo:

    Samaa vikaa täälläkin. Varmaan asiaan vaikuttaa sekin, että se nuorena kuoleminen tai muuten traaginen elämä jäävät helpommin mieleen ja kun ymmärtää kuolla nuorena, ei välttämättä edes ehdi tuottaa niitä latteuksia, joita ehtii tulla, jos saa elää pitkän ja onnellisen elämän. Hmm.. Taitaa olla joku muukin kyyninen paikalla tänään. ;)

  3. Violet sanoo:

    Olina: jotain tuollaista Lenita Airisto sanoi Vesku Loirista aikoinaan ja vaikkei Vesku toki ole kuollut eikä Lenita varsinaisesti kuulu lempifilosofeihini….niin jotakin perää siinä ajatuksessa on.
    Hyvä kun et tiivistänyt. Kumpa useammatkin rönsyilisivät!

    Kati: no vähän kyynistä mutta menköön;)

  4. Iina Kraak sanoo:

    Olin pitkään poissa täältä, blogistasi, niin kuin monista muistakin blogeista. Olen lukenut vain niitä, jotka eivät vaadi ajatusta. Nyt tulin, kun kello on puoli kolme yöllä, enkä saa nukuttua. Tahtoisin sanoa sinulle enemmän, mitä tohdin tässä sanoa.

    Sanon kuitenkin, että kaipasin tapaasi katsoa maailmaa. Kaipasin sitä, että ajattelet.

    Sinä olet laventeli.

  5. Violet sanoo:

    Iina: luin tämän kommentin tänään herättyäni. Olen ollut siitä iloinen koko päivän. Olen aika otettu ja hyvilläni. Jos olen laventeli niin ei kai oikein kivammin voi sanoa!

  6. Iina Kraak sanoo:

    Voinko kirjoittaa sinulle sähköpostia?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s