Joskus on pakko päättää että minuapa ei paljon haittaa jos x tai x, ei se maailma siihen kaadu että x. Päätän ihan tietoisesti etten anna sanojen jäädä mihinkään muhimaan, että pintani on liukas kuin hanhen selkä eikä mikään voi minuun tarttua.

Ja se auttaa.

Mainokset

10 comments on “

  1. Kirsikka sanoo:

    Vähän pitää olla pinnassa teflonia, pääsee helpommalla.
    Ihanaa keltaista tuossa kuvassa!

  2. pikkujutut sanoo:

    Juuri näin mutta miten hienosti sen osasit sanoiksi laittaa, liukas kuin hanhen selkä…Se vaan harmittaa, että siinä selässä on jotain rakoja vaikka kuinka tietoisesti yrittäisi ne peittää..sitä täydellistä pintaa kohden.

  3. Mirva sanoo:

    Hieno ajatus! Otan sen tänään mukaan uuteen työhön, ehkä kirjoitan oikein paperillekin. Luulen, että se tulee tarpeeseen (valitettavasti).

  4. Suvi sanoo:

    Olen hyvin kiitollinen synnynnäisestä teflonista, joka on ilmeisesti kautta vuosien tehnyt minut immuuniksi kiusaamiselle – pakkohan minunkin on olla ollut kiusattu joskus ja jossain, kun kaikkia nykyisin kiusataan, mutta minä vaan en ole sitä onnekseni huomannut. Esim. just luin sanomalehdestä jonkun Itä-Suomen yliopiston professorin tutkimuksesta. Hän tutki ilkeilyä, millaista kieltä ja millaisia ilkeilyjä ihmiset toisilleen suoltavat. Toimittaja pyysi tutkijaa antamaan esimerkin ilkeilystä. Ja mitä tutkija totesi:”Onpas sullekin tullut jo harmaata hiuksiin!” Hyvä tavaton. Minä en kuuna kullan valkeana olisi tuotakaan ymmärtänyt ilkeilyksi, vaan olisin ihan iloisena todennut, että niinpäs onkin, voi on ollut jo kauan ja lisää tulee.

    Itselleni en voi ansioksi lukea tällaisen teflonin tai sietokyvyn hankkimista, se on ihan luontainen. Mutta kun kuuntelen verisesti loukkaantuneiden ja mielensä pahoittaneiden ihmisten tarinoita, olen kyllä usein hyvin kiitollinen ja onnellinen, etten ymmärrä loukkauksiksi puoliakaan niistä, mistä ihmiset mielensä pahoittavat.

    Toisaalta se on hankalaa, että joidenkin ihmisten kanssa itsen pitää olla tosi kieli keskellä suuta. Koska en itse tajua loukkaaviksi kovinkaan monia asioita, niin varmaan vastavuoroisesti puhun huomaamattani sellaisia toisille.

  5. Mine sanoo:

    Kyllä. Joskus on myös paras olla kuuro, mykkä ja dementoitunut.

  6. Satu sanoo:

    Tätä yritän opetella. Tietoinen päätös on varmasti paras konsti. Kiitos tsempistä. Hieno muki.

  7. Pirkko sanoo:

    Joskus on juuri noin. Joskus taas on jaksettava meluta ärhäkästi kuin terrieri vaikka kuinka haluaisi teflonia pintaan. Joskus jopa tietää kumpi asenne kulloinkin on parempi.

  8. Riikka sanoo:

    Mulla tota taitoa ei (vielä) ole. Parasta olisi opetella, muuten niitä paskoja juttuja jää tosiaan muhimaan sisälleni ja katkeraksi en haluaisi ryhtyä.

  9. Violet sanoo:

    Kirsikka; tuo on minun lapsuuden ajoilta tuo muki. Aika hassu ja pieni.

    pikkujutut; en silti ehkä haluaisi aina olla ihan hanhiselkä. Eikö se ole aika inhimillistä että tyhmät jutut harmittaa.

    MIrva; onni matkaan uuteen työhön!

    Suvi: minulla oli hiukan eri asiat mielessä kun kirjoitin kuin tämä minkä mainitset. Mutta ihan totta, nauroin oikein ääneen, tuommoiseksihan se on mennyt että kaikki on jo muka kiusaamista. Ihmiset totta vie saattavat pahoittaa mielensä liki mistä vain. Mulla oli mielessä hiukan erilaiset tilanteet joita saatan jäädä märehtimään, ihan tyhmää sekin.

    Mine; kuuromykkä dementikko. Totta kyllä!

    Satu: tokihan se riepoo jos asiat menee pieleen vaikkapa mutta kyllä olen onnistunut aika kivasti (ainakin joissakni tilanteissa!) ihan vaan siirtymään päässäni jonnekin muualle, ottaa jonkun uuden asian ajateltavaksi.

    Pirkko: minusta on ihanaa antaa tulla mitä on mielen päällä. Parasta se on seurassa joka kestää sen ilman että ongelmat siitä vain suurenevat.

    Riikka; onhan se inhimillistä ja minusta herkkyyden osoitus ja ihan hyvästä että asiat koskettavat. Mutta kun rima on joskus niin alhaalla että menee överiksi se oma kuttuuntuminen, eikä ole missään suhteessa alkuperäiseen asiaan…

  10. Anna V. sanoo:

    Hyvä teksti, ja ajattelen melkein aina samalla tavalla. Tarkoitan, silloin kun menee pieleen, ei ole mitään järkeä jäädä siihen vellomaan. Kurjuus vain kaksinkertaistuu. (Ja silloin kun se on tapahtunut, se on jo historiaa eikä muutu siitä miksikään millään murehtimisella.)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s