Keskellä tätä viikkoa




Pientä reissua tulossa. Junalipussani lukee Arras-Paris-Arras, meno-paluu lauantai. Lyhytkin virsi voi olla kaunis kun se lauletaan oikeassa paikassa.

Olen leiponut sämpylöitä monena päivänä. Olen iloinen kun niistä pidetään.

Ihmettelen joskus mistä varikset tuntevat toisensa. Vai rääkyvätkö ne ihan sumeasti kenelle vain?

Mainokset

10 comments on “Keskellä tätä viikkoa

  1. outi sanoo:

    Postauksesi ilahdutti minua suuresti. Ensinnäkin se lyhyt virsi oikeassa paikassa, mutta varsinainen oivallus oli se varisasia. Minua hiukan kiusaa, etten ole huomannut ajatella tuota itse, koska pidän kovasti kyseisista linnuista ja niiden touhuja tulee joskus seurattua. Niinhän se todellakin on! Moikkaavat kaikkia. Minä olen edennyt varisten kanssa vasta siihen vaiheeseen, jossa ämistellään niiden ja harakoiden suhdetta. Missä harakka, siellä varis ja päinvastoin. Ja ne selvästi osaavat tehdä kiusaakin toisilleen. Mielenkiintoista porukkaa.

  2. JenniH sanoo:

    Varikset ovat yksi lempilintujani. Oikeastaan kaikki varislinnut käyvät. Niissä vain on jotain metkaa. Ovat niin älykkäitäkin. Täälläkin päässä on leipomisvimma päällä, mutta kuka ne kaikki tekeleet syö?
    Hauskaa Pariisin pyrähdystä!

  3. Kati sanoo:

    Loistavaa! Varis-pohdintasi piristää flunssaista mieltäni. Sumeeta porukkaa!

  4. Brita sanoo:

    Teidän katoilla taitaa olla mustavariksia. Näyttävät niin tummilta. Onko muuten Pariisissa oma murteensa? Lukiolaisella tytöllämme on kymppi ranska ja sanoi, ettei Pariisissa läheskään kaikkea ymmärtänyt. Harmitteli, kun joutui turvautumaan englantiin. Virkistävää lauantaireissua:)

  5. Lempi Sveitsistä sanoo:

    Minä vähän pelkään lintuja – variksia etenkin. Joskus kun kävelen yksinäni ja huomaan varisparven, alan kuunnella niiden raakunta ja olen varma, että suunnittelevat jotain yhteishyökkäystä. Enkä uskalla tietenkään juosta tai kiihdyttää vauhtia, kun sehän olisi juuri PAHINTA. Koetan vaan kävellä niinkuin ei mitään.

  6. Violet sanoo:

    Brita; noi on tuolla kaaaukana yhden ihan toisen talon katolla mutta eihän se tietysti ole se pointti tässä. Karmee huuto niistä lähtee kuitenkin.
    Mitä ranskan kieleen tulee niin se on varma että Pariisissa ei puhuta kuten esim. etelä-Ranskassa, missä taas ei puhuta kuten esim. idässä tai lännessä…eikä nuoret puhu kuin vanhat eikä kouluttamattomat puhu kuin akateemiset eikä epävirallisesti puhuta kuten virallisissa yhteyksissä…summa + summarum = pätee ihan kaikkiin kieliin että se mitä koulussa oppii on raapaisu ja teoriaa, lähinnä. Valitettavasti. Mutta hyvä pohja toki!

    Lempi; minen pahemmin tykkää linnuista. Suhtaudun niihin hiukan kuin matelijoihin tai kaloihin. Totta hitossa ne suunnittelevat koko ajan jotakin….

  7. Violet sanoo:

    outi; heh, eikö oo tuttu tunne joo kun olisi halunnut ajatella jonkun jutun ensin ja ihan itse:)
    Mulle käy usein niin. Ai kiusaako ne toisiaan? Pitää alkaa tarkkailla.

    JenniH: noi mun epämuotoiset sämpylät ovat olleet ihmeen haluttua kamaa täällä…

    Kati: sumeita variksia…huuui.

  8. Kirjailijatar sanoo:

    Kyllä ne tuntee toisensa. Ja minä taas haluaisin olla lintu. Etten siis niitä ollenkaan vierasta. Tänään pyytelivät kovasti puhelinlangalle kokousta pitämään, mutten sitten päässyt paikalle.

    Kivaa matkaa! Lyhyt virsi on usein hyvä.

  9. Riikka sanoo:

    Mekin tässä yksi päivä työkavereiden kanssa pohdittiin että millä kriteereillä linnut laumautuvat ja esimerkiksi päättävät että hei lähetääs tällä porukalla lentään etelään. Jos tulee toinen etelänreissuporukka vastaan, voiko ne yhdistyä vai kulkevatko koko matkan samalla remmillä? ;) Onko se niinkun joku sisäpiiri josta saa täydellisen auran eikä siihen muita mahdu?

  10. Tiina sanoo:

    Kyllä varikset tunnistavat toisensa ulkonäöltä ja äänestäkin. Varikset oppivat myös tunnistamaan ihmisiä ja oman peilikuvansa. Ranskassa on mustia variksia (samoja kuin meidän harmaatakkimme), mutta mustavaris on taas eri laji. LInnut muuttavat sisäisen kellonsa mukaan, jota säätelee päivän pituus ym. Niille tulee tiettyyn aikaan muuttovire ja kun sopiva ilmavirta & olosuhteet sattuvat kohdalle lähdetään matkaan. Muuttavien parvien koko vaihtelee olosuhteiden ja lajien mukaan, mutta suuri joukko tuo turvaa ja sopivat ruokailu- ja levähdyspaikat havaitaan varmemmin, joten kyllä parvia yhteen liittyy. Lajeilla, jotka eivät elä yhdyskuntina parvi muodostuu ihan vain sopivasti paikalle sattuneista saman lajin yksilöistä.

    Meni näköjään lintuaiheiseksi koko kommentti :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s