Olen
– löytänyt pari uutta lempisuklaata. Täällä Belgiassa se on tosi helppoa, melkein kaikki suklaa tuntuu olevan hyvää vaikka olisi miten nirso.
– kutonut kaksi paria sukkia kärjestä varteen. Opettelin sen kun toissa kesänä lähdimme Bretagneen ja halusin kutoa siellä raidallisia villasukkia. Hyvä juttu että kudoinkin – aina kun niitä käyttää muistaa missä maisemissa ne on tehty.
– lukenut Riitta Pulkkisen Totta -kirjaa. En tiedä pääsenkö loppuun asti. Ei se oikein ole minun makuuni mutten silti osaa kertoa että miksei.
– aika tyytyväinen ellen peräti onnellinen. Tukkakin on hiukan kasvanut kuten pitikin.

Advertisements

11 comments on “

  1. Merja sanoo:

    Kadehdin sua tuosta suklaasta. Vaikkei ehkä pitäisi, tietäen itsehillintäni tai sen puutteen suklaan suhteen. Parempi etten oo siellä. Mutta joskus ehkä kerjään sulta jotain postivaihtoa, hahaa..

  2. Celia sanoo:

    Minä luin kesällä Pulkkisen Rajan, enkä tykännyt siitä yhtään. Minusta se oli jotenkin teennäinen ja pikkuvanha, tuntui myös kuin olisi lukenut tv- käsikirjoitusta, enkä tahdo sitä fiilistä kirjasta. Tottaa en ole lukenut.
    Suklaata kadehdin minäkin. Ja tukankasvua.

  3. Violet sanoo:

    Merja: mulla menee kausittain toi suklaansyönti. Joskus menee muutama viikko (no ainakin pari) etten syö ollenkaan>Sitten saatan syödä monena päivänä peräkkäin kun tekee niin mieli.
    Ei se postivaihto ollenkaan huono idea ole..pitää miettiä mitä mää voin kerjätä!

    Celia: hei nyt kun sanot. Teennäinen ja pikkuvanha tulee tuostakin mulla mieleen. Tai joku sellainen että se on niin saamarin somaa tekstiä. Tai semmoista ”miellyttävästi soljuvaa”. (Tylsää.)
    Tukka on nyt hiukan päässyt kasvamaan vaikka on lyhyt edelleen. Mutta se olikin ennen tosi lyhyt.

  4. Mine sanoo:

    Siellä todella oli hyvää suklaata. Minullekin on parempi, että en asu siellä. En ole erityisen tunnettu itsehillinnästäni ja valitettavasti se näkyy helposti vyötärölläni. Onneksi asun kansan keskellä, joka ei säästele kommentteja kuten; ”Jestas, oletpa lihonut.”

  5. Brita sanoo:

    Kivan seesteinen teksti ja seesteiset kuvat. Sana, joka tuli ensimmäisenä mieleeni. Vanhemmiten seesteistyy. Niin se vain on.

  6. Lempi Sveitsistä sanoo:

    Asun nykyään itse täällä toisessa suklaamaassa, ei ole yhtä hyviä suklaita täällä kuin Belgiassa. Noin keskimäärin, toki täältäkin hyviä löytää.

    Mulle passais semmonen, että tukka ei välillä kasvais ollenkaan. Kun löytyy kiva lyhyt malli, vois kasvu lakata vaikkapa yhdeksäksi kuukaudeksi. Sit vois taas vähän kasvaa, että vois leikkauttaa erilaisen pään.

  7. Olina sanoo:

    Joo, minä voisin ottaa kanssa sellaisen pään, että ajoittain tukka ei kasvaisi ollenkaan. Ja sitten se voisi ottaa hurjan kirin, ja kasvaa viikossa sen, minkä normaalisti puolessa vuodessa. Inhoan sitä välivaihetta: ei minkään pituinen tukka.

    Minä pidin kirjasta, mutta olenkin aina ollut pikkuvanha. :O Tunnistan kyllä sen, miksi tuo kirja voi tehdä myös teennäisen ja juuri tuollaisen ”miellyttävästi soljuvan” vaikutelman. Itseäni siinä eniten häiritsi se alleviivaavuus joissain kohdin. Mutta pidin silti, pidin kovastikin. Se oli oivallinen heinäkuun kirja.

  8. JenniH sanoo:

    Sinulla onkin lista hyviä asioita, joista olla tyytyväinen. :)

  9. Tuija sanoo:

    Minä en päässyt Totta-kirjassa alkua pidemmälle, heti tökki joku epäaitous, epäelämä. Kovin syvällä rintaäänellä en kuitenkaan voi puhua edes omasta lukukokemuksesta, koska se jäi niin alkutekijöihin

    Ah suklaa, tumma suklaa.

  10. Suvi sanoo:

    Muistatteko sellaista barbia, jolla oli pää täynnä tukkaa ja sit sai jotenkin sen pituutta säädettyä? en kyllä yhtään muista, miten ne hiukset sai takas pään sisään veivattua… Olin näet vain kateudestavihreä kaveri, joka ihan vähän sai leikkiä naapurin tytön ihanuudella :-)

  11. Violet sanoo:

    Mine: ai, siellä on semmoinen tapana että suoraan sanotaan. Veikeää.

    Brita: seestynyt…minä…(?????) Vanhemmiten….????pitää maistella noita sanoja:)

    Lempi: käytännöllistä olisi se konsanaan!

    Olina: n o justiin samoja olen ajatellut!
    Alleviivaavuutta oli joo. Tai on. Kai mää sen nyt luen kun hiukan kiinnostaa enemmän nyt yli puolen välin.

    JenniH: kun osais olla ilman syytä!

    Tuija: jaaha, muitakin. On tuo ny vähän petraantunut että taidan painaa läpi mutta saa nähdä nyt.

    Suvi/ minä muistan se oli aika huima. Mulla ei ollut, mulla oli kyllä sellainen jonka tukkaa sai kihartaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s