Eilen hiukan ennen kymmentä puhuimme Ranskan vallankumoukseen johtaneista syistä. Miksi yksitoistavuotiaiden pitää osata selittää sellaista?

Yöt jäävät lyhyiksi, meillä on jokaisella oma syymme siihen. Päivät ovat onneksi aika lempeitä.

Mies tekee keittiössä ruokaa. Pojat tekevät läksyjään. Onko tämä edes totta?

Mainokset

11 comments on “

  1. Mine sanoo:

    Meidän silloinen 13-vuotias oli oppaamme Versaillesissa. Ranskan vallankumousta oli luettu ahkerasti edelliset kuukaudet historian tunneilla. Sattui matka sopivaan aikaan, sillä historia sai siivet ja muuttui todeksi.

  2. minjo sanoo:

    Meillä on mietitty keskiaikaa ja viikinkien hyökkäyksiä ja koitettu muistaa, mitkä belgialaiset kaupungit oli rakennettu joen varteen, mitkä tien, ja missä kaupungeissa oli luostareita ja missä linnoituksia… Linnoitukset menivät vielä, mutta opettaja oli unohtanut selittää mikä on luostari ja mitä sillä oli tekemistä asian kanssa. Ja sitten murtolukuja. 4/2 täytyy ensin kertoa 10 ja jakaa 4, jotta huomaa, että siitä tulee 2 kokonaista. Yritin selittää että se jakautuu jo heti kahdeksi, mutta kun se kuulema kuuluu tehdä vaikeamman kautta. Matematiikkaa opetetaan ”väliaskelten” kautta. osa niistä on oikeestikin selkeyttäviä, osa taas niin sekoittavia, että… Onneksi menee koulussa hyvin, ja vaan joskus on tällasia hankalia pikkuyksityiskohtia, mitä nyt sattui vaan sattumaan kaksi samalle viikolle. Ihan kokonaan ilman vanhempien apua täällä ei kyllä selviä.

  3. Martta sanoo:

    Ohhoh. Välillä tuntuu, että opetuksessa keskitytään liikaa sivuseikkoihin ja yksityiskohtiin, ja lopulta ei tiedetä edes ihan tavallisia asioita, vaikkapa mistä ruoka tulee kauppoihin. Muistelen hyvillä mielin omaa maalaiskouluani, meillä oli siellä komposti ja perunannostotalkoot. Ja montaa asiaa en osaisi selittää vieläkään :-) tsemppiä, oppiminen taitaa olla koko perheen yhteinen projekti siellä päässä.

  4. outi sanoo:

    11-vuotias? Ihan kateeksi käy. Täällä nuo seuraukset eivät onnistu aina edes lukioikäisiltä. Tiedän, koska ko. asioiden opettaminen kuuluu ns. toimenkuvaani. (Ehkä olen täällä hiukan happamalla tuulella työviikon jälkeen ja liioittelen hiukan, mutta eivät ne helppoja asioita ole tosiaan isommillekkaan).

  5. Violet sanoo:

    Mine: Meidän nuorempamme varsinkaan ei ole mikään lukumies. Hän oppii nimenomaan kokemalla, näkemällä. Huomaamme ettÄ kun vaikka käymme museoissa hän on valtavan kiiinnostunut ja imee asioita, osaa kertoa niistä myôhemmin. Koulun antama tieto on valitettavasti yleensâ toisen tyyppistä, ei sovi hänen ”kropalleen”, liian teoreettista.

    minjo: meillä ei ole kokemusta paikallisista kouluista, eikä siitä miten niiden tyyli eroaa ranskalaisen koulun linjasta. Olen kuullut että tyyli on aika tavalla sama kuitenkin.
    Suurin osa oppilaista ei selviä edes keskimäärâisen kunnolla ilman apua. Eikä sillä ole juurikaan tekemistä lapsen kykyjen kanssa, kuten olet huomannut varmaan sinäkin.

    Mutta mutta, ihan itse olemme valinneet tuon koulun ja tiedämme mitä se vaatii muta mitä voi myôs antaa.

    Martta: tuo on yksi puoli, totta kai.Olen itse aina ollut koulussa ns. hyvä – jollakin ihmeen tavalla sain hyvät arvosanat mutta silti totuus oli se että luovin jotain ihme reittejä; En osannt useinkaan selittää MIKSI joku juttu oli kuten oli (matikka varsinkin!) mutta pâäsin oikeaan lopputulokseen.
    Yhteinen projekti on kyllä. Emme painosta, emme vaadi liikoja. Ajattelemme siltI että on sääli jos antaa mennä vaan vaikka kaikki maailman tieto annetaan eteen ja on mahdollisuus oppia. Eli yritamme kannustaa ja auttaa.

    Outi: hän täytti juuri 11 mutta pitää ottaa huomioon että on tuplannut yhden luokan eli suurin osa on 10-vuotiaita. Pitää myös ottaa huomioon että ranskalainen koulu opettaa tietysti aiemmi (ja enemmän!) Ranskan historiaa kuin koulu vaikka Suomessa.
    Me selostamme ja keskustelemme mieluusti ja yritämme selventää jos pojat ei tajua. Se mikä otti pannuun eilen oli tämä ”oho, huomasin että koe on huomenna….” – asenne. Ei tuollaisia asioita opetella edellisiltana (poika oli viikon pois sairaana juuri kun noita juttuja opeteltiin koulussa.)

  6. Martta sanoo:

    Pakko palata tähän aiheeseen, nauratti nimittäin tuo ”luovin jotain ihme reittejä” -kuulostipa harvinaisen tutulta :-) Tykkään sun asenteestasi suhtautua myös kouluun ja lapsiisi. Uteliaisuus ja oppinen on hieno homma (ja se, että opetusta on saatavilla!!), mutta jalat voi pitää myös maassa ja kuulostella kiinnostuksia. Tietysti on asioita, jotka nyt vaan pitää opetella ja tehdä, aina..

  7. Violet sanoo:

    Martta: joo siis tolkuttoman vähän olen missään opinnoissani nähnyt vaivaa enkä nyt tarkoita että olisin joku luonnonlahjakkuus, mutta sitä vaan että kyseenalaistaminen ja vaihtoehtoiset toimintatavat ovat olleet aina ns. lähellä sydäntä…;)
    Minusta on tärkeää osata lukea ja kirjoittaa, noin aluksi. Sitten tulee muita juttuja. Omaa pienempäämme joka on kiinnostunut monin tavoin käsillä tekemisestä ja luovista asioista haluamme tuke eri tavoin siinä. Ranskalainen koulu ei meinaan sitä tee, se on varma.

  8. Lempi Sveitsistä sanoo:

    Minua harmittaa täkäläisessä eli Sveitsin ranskankielisessä koulussa elitistisyys. Eli tuota samaa mitä kuvailit ranskalaisessa koulussa, että koulun opetussuunnitelman ja opetusmenetelmien ideakin on se, että omin avuin lapset ei välttämättä pärjää. Vaikka olisi fiksu ja motivoitunutkin.

    Eli piilo-opetussuunitelma on se, että koulutettujen ihmisten lapset pärjää kun niillä on valveutuneet ja koulutetut vanhemmat, jotka sitten huolehtii siitä, että lapset oppii tarvittavat asiat. Jotkut käyttää teidän metodia, eli vanhemmat osallistuu tosi aktiivisesti läksyihin ja kokeisiin kertaamisiin. Ja jotkut sitten hommaa rahalla tukiopettajia. Entäs ne, joiden vanhemmat ei ole itsekään koulutettuja ja joilla ei ole rahaa maksaa yksityisopettajille? Täällä on se ääneen lausumaton ajatus, että niiden sopiikin pudota kelkasta. Se tuntuu minusta epäreilulle ja ikävälle, vaikka omat lapseni täkäläisessä systeemissä tuntuvat ihan hyvin pärjäävänkin.

    Toki kaikissa systeemeissä se auttaa, jos vanhemmat on koulutettuja. Mutta esim. Suomessa on kuitenkin se ajatus, että koulussa pitäisi pystyä pärjäämään jollain lailla sellaistenkin lasten, joiden vanhemmilla ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta siihen lapsen koulutyöhön niin paljon panostaa ja osallistua. Täällä heitetään jo alakoulun jälkeen osa porukasta vähän kuin ”romukoppaan”. Enkä tarkoita sitä, etteikö mikä tahansa työ olisi arvokasta tai että koulutus olisi ainut autaaksi tekevä juttu. Tarkoitan vaan sitä, että on sääli, jos tavallaan ”luokka-aseman” takia lapsi on ”tuomittu” tietylle uralle, vaikka taipumuksia olisi ehkä muuhunkin.

  9. Violet sanoo:

    Lempi: kiva kun osallistut keskusteluun kun sullakin kokemusta on. Nyt kun kirjoittan rankalaisesta koulusta niin pitää ottaa huomioon että kyseessä on siis Ranskan ulkopuolella opetusta antava laitos. Se noudattaa ranskalaista opetussuunnitelmaa mutta näille ulkomaan kouluille on ominaista esim se että niissä voi,olla osittain omiakin juttuja, tietynlaista erikoistumista. Esim. tämä täällä Belgiassa painottaa englannin kieltä huomattavasti enemmän kuin ranskalainen opetussunnitelma Ranskassa.

    Mutta niin, lapset eivät (ainakaan noin keskimäärin ) pärjää omin avuin. Tai sanoisin oikeastaan niin että pärjää, jos ajatellaan riittäväksi tasoksi sellaista joka meidân mielestä olisi ok ja JOS lapsella ei ole mitään rasitteita kuten esim. meidän nuoremman dysleksia, joka vaikeuttaa hommia oli missä koulussa tahansa.

    Koen tämän koulun jonkun verran elitistiseksi mutta ehkä aavistuksen eri syystä kuin sinä. Se häiritsee minua/meitä jossakin määrin kyllä, mutta meidan mielestämme saattaisi olla pojille turhan iso muutos siirtâä heidät ranskalaisesta systeemistä pois, koska ovat koko koulunsa nyt tällä systeemillä käyneet. Eli toivomme heille tietynlaista jatkuvuutta koulunkäyntiin.

    Tuosta kelkasta putoamisesta: meidän koulussa on onneksemme saanut (tuo meidân pienempi) hyvin paljon lisäapua ja ymmärrystä. Emme ole joutuneet kokemaan että hän olisi jotenkin putoamassa tai pudotettu vaikka on kertaalleen käynyt yhden luokankin kahdesti. Meistä se oli viisas ratkaisu, vâhän kuin lupa saada kasvaa vielä vuosi ihan rauhassa ja oppia omassa tahdissa.

    Mielenkiintoista kuulla aina näitä kouluasioita eri puolilta!

  10. JenniH sanoo:

    Palasin nyt vielä takaisin tänne postaukseen. Jotenkin huumaavat nuo haravointikuvat. Kuinka työ etenee pala palalta. Voisin jäädä sitä seuraamaan pidemmäksikin aikaa. Ensimmäisellä kerralla en edes osannut lumoukseltani sanoa mitään.

  11. Brita sanoo:

    Meillä on kokemusta vain suomalaisesta koululaitoksesta niin oppilaan, kun opettajan ja opinto-ohjaajan kannalta. Iloitsen aina opettajista, jotka omistautuvat yksilölliselle opetukselle niin, että asia opitaan mieleenpainuvalla tavalla. Valitettavasti luovuus jonkin vuoksi vähenee, mitä ylemmälle tasolle mennään peruskoulussa. Myös opettajat, jotka arvostavat lasten ja nuorten persoonien erilaisuutta ja kehityskypsyystasoa, ovat arvokkaita. Meillä kolme vanhinta lasta ovat lukiossakin vielä pärjänneet vähin äänin 9,8 keskiarvoilla. Nuorin, joka on nyt 14, on erilainen. Koulu ei vain kiinnosta. Kokee, että sisarukset ovat älykkäitä ja hän ei. Pojalla on asentohuimausta ja herää joka aamu pahoinvointiin. Olen yrittänyt selittää senkin yhdeksi syyksi. Kuitenkin jotenkin syyllistyn, olisiko nuorimmaista täytynyt kannustaa hanakammin. Korostan hänelle, että koulumenestys ei ole se asia, miksi lapsi on arvokas ja rakastettu. Älykkyys ei näy välttämättä koulumenestyksessä, toiset kypsyvät kouluasialle myöhemmin jne. Vanhempana toivoo, että tuleva ammatti on jokaisella mieleinen, jossa viihtyy.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s