Viikonloppuisin teen oikeasti tärkeitä asioita, kuten nyt vaikka tumppuja joita lapset pyysivät. Sellaiseen minulla on aina aika.
Pahoittelemme Kora -nimisen koiran katoamista. Ilmoitus on roikkunut kadun kulmassa jo pari viikkoa.

Mainokset

4 comments on “

  1. Kirjailijatar sanoo:

    Minun sydäntä kouraisee aina kadotetut koirat. Kun luulen, että meidänkin koira on kadotettu koira tai sitten se on jätetty koira. Mutta jos kadotettu, joku on kaivannut sitä jossain todella paljon.

  2. Violet sanoo:

    Kirjailijatar: Vaikka minuun vetoaakin enemmän kissat niin kaikki kadoksissa oleva kouraisee minuakin. Kun siinä on kaksi puolta, se kadonnut ja sitten ne kaipaajat.

  3. JenniH sanoo:

    Kadotetut eläimet ylipäätään kouraisevat. Hätä on suuri varmasti molemmilla, sekä lemmikillä että omistajalla. Tulee tosi surulliseksi. :(

  4. Brita sanoo:

    Sinulla on hieno taito osata neuloa. Kadehdin. Minulla ei ole ketään kuka opettaisi yyh! Voikohan sitä vain nettiohjetta seurata? Toivottavasti koirassa on ollut siru. Silloin löytyminen on mahdollista pitkänkin ajan kuluttua. Koin viime kesänä koiran katoamisen kauhun. Tytär oli laittanut Siidan alamökkiin lukkojen taakse. Minä etsin naapurimökkien pihat ja juoksin hätääntyneenä pitkin metsiä, kallioita ja merenrantaa. Ääntä ei enää lähtenyt. Kun kuulin, missä Siida on koko ajan ollut, en tiennyt, ollako vihainen vai ikionnellinen. Toivotaan, että kadonnut löytää omistajansa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s