Liikun pimeällä. Lähden aiemmin, palaan myöhemmin. Eilen huomasin että alaovemme on maalattu tummanharmaaksi. En tiedä koska se on tapahtunut. Aika hiljattain, koska maali haisee vielä hiukan.

Luen Lola ylösalaisin kun teen ruokaa. Se tuntuu olevan ainut hetki viikolla. Kirjoitan sairaalan odotusaulassa kannettavalla tietokoneella tarinaa (hammaslääkäristä joka kasvatti viikset) kun odotan poikaani logopediltä. Sekin aika on vaan otettava.

Tein karmean löydön omasta kaapistamme: Levyllinen Fazerin sinistä, mennyt vanhaksi vuosi sitten (ja se on totta vie totta, maistoin jo.) Mutta miten tähän on tultu???

Mainokset

7 comments on “

  1. Anne sanoo:

    Ei pääse Fazerin sininen vanhenemaan kaapissa meillä ellen sitten ole piilottanut niin hyvään piiloon että unohtuu. Kerran Pihlajanmarja karkit unohtui. OLen säästellyt Lakkahilloa liian kauan ja avaamaton purkki kaapissa ja puoli vuotta mennyt päiväys yli, mietin voisikohan vielä syödä?
    Sitä se on kun Suomesta rahtaa noita syötäviä aarteita ja sitten niitä säästelee.

  2. Violet sanoo:

    Siis tämä oli tietysti ihan karmea vahinko. Sâästäminen ei ole mun juttu, lainatakseni kuopukseni sanoja. Tämä levy on tungettu isoon lipastoon kun vanhempani olivat täällä kaksi vuotta sitten jouluna. Muistan että he toivat paljon karkkia ja pantiin osa talteen – mutta että näin piti käydä!

  3. Merja sanoo:

    Pitääkö laittaa uusi levy tulemaan?

  4. Kirjailijatar sanoo:

    Herranjestas, mikä onnettomuus! Meillä ei ole koskaan ikinä mennyt suklaa vanhaksi. Juuri söin melkein levyllisen. Mutta tuohon tilaan pääsee varmaan, kun kaikki on kuin tivolia ja kiitorataa. Juoksemista paikasta ja päivästä toiseeen.

  5. Violet sanoo:

    Merja, älä herranjee! Mies toi juuri kaupasta neljä! MUtta kiitos tarjouksesta.

    Kirjailijatar: muistan miten sen levyn jemmasin kun suklaata oli niin paljon silloin…kaksi vuotta sitten jouluna…ja tuo lipasto on pirun viekas. PItää mahassaan vaikka mitä eikä kukaan huomaa.

  6. Mirva sanoo:

    Meidän arki on nyt aika samanlaista. Otettua aikaa ja samanaikaistoimintoja. Ja siihen vielä remonttiviikonloput, eikä aikaakaan kun kaaos astuu kuvaan, ihan konkreettisesti arjessa ja abstraktisti pään sisällä… Löysin eilen autosta autosta suklaarusinapaketin joka oli jo yöpakkasilla jäätynyt, mutta ihan hyviä olivat!

  7. Pandice sanoo:

    Suurena suklaan ystävänä on raastavaa kuulla tällaisia tarinoita ;D Luihu lipasto teillä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s