Pääsin aikamatkalle. Filmillä on nainen josta tuli minun äitini, mies josta tuli minun isäni, isoäiti jota en ennen ole nähnyt, vaarini joka pomppii hassusti sohvalla, vanhempia serkkujani, tätini ruotsalaisten puolisoittensa kanssa, mökin rakennusta, rapumertoja, veneen tervaamista, savustusta, perunankuorintaa, lapsen kävelytystä ja syöttämistä, luistelua, kesäteatteria, kirsikkapuita, soutamista, uimista, pelleilyä. Elämää.



Jos teillä on nurkissanne kaitafilmejä niin siirtäkää ne dvd:lle. Se että kuvat saattavat olla epätarkkoja ei haittaa. Ei sekään että kuvaaja on heilunut ja joskus kuvattavakin. Yhtään ei minusta haittaa liioin jos on roska tai pari ruudussa toisinaan. On sentään aika ihmeellistä saada katsoa vaikkapa nyt 50 vuoden taakse! Ja vähempikin riittää.


Muistutan itseäni: kuvaa (vieläkin) enemmän arkea ja ihmisiä. Myös liikkuvaa kuvaa jos siihen on vehkeet. Tulee ehkä aika jolloin joku haluaa katsoa miltä me olemme näyttäneet ja mitä on tehty, ja sitten saa kokee saman minkä minä eilen.

Mainokset

8 comments on “

  1. Nipsu sanoo:

    Liikuttavaa! Ihmeellistä varmasti nähdä näitä… Itse olen alkanut kuvaamaan yhä enemmän videokuvaa elämästämme, puhelimessa kun on hyvä ominaisuus siihen. Juuri tänään kuvasin nelivuotiastani ja koiraa kun leikkivät pihalla. Olisi mahtavaa nähdä itsensä lapsena videokuvasta.

  2. Kati sanoo:

    Minua on aina hiukan harmittanut, että meillä ei ole ollut kaitafilmikameraa suvussamme. Olisi niin mukava nähdä tuttuja ihmisiä nuorina, lapsina, ennen minua. Mutta minkäs teet. Pitää yrittää tallentaa meidän elämäämme. Hiukan vain jännittää, miten nämä nykyiset tallennusmuodot tulevat säilymään ja avautumaan jälkipolvien laitteissa…

  3. Violet sanoo:

    Nipsu: tuntuu se aika kummalta. Jotenkin ihan satumaiselta. Itseni näkeminen tuntui erityisen oudolta. Että tuo lapsi tuossa on sama kuin tämä joka katselee.

    KAti: eipä sille enää mitään voi, niin paljon kuin harmittaakin varmaan. Voi vain tehdä itse kuvamuistoja tulevaisuuden varalle. Mitä tulee säilymiseen ja avautumiseen niin siinä on tietty mahdolliset kompastuskivensä. Mutta toisaalta – mehän emme tiedä vielä mitään siitä mitä on vaikka 40 vuoden päästä tälläkin alalla. Olisivatko näiden minunkin filmieni nuoret ihmiset voineet kuvitella että elävät itsekin ajan jolloin puhelinta kanniskellaan mukana ja sillä voi vielä kuvatakin!

  4. JenniH sanoo:

    Oi että, oli varmasti taianomainen elämys. Menin aivan kananlihalle pelkistä kuvista ja tekstistäsi. Meillä on miehen isän ottamia diakuvia kasapäin ja kun sain työkaveriltani projektorin, olemme iltaisin katselleet kasapäin näitä koskettavia kuvia. Ne värit ja tunnelmat, ihmisen oma historia.

  5. Maria sanoo:

    Mää haluan nähdä ton!!

  6. Tiuku sanoo:

    Olen miettinyt liikkuvaa kuvaa ja ääntä. Katselimme eka luokkalaisteni kanssa heidän vauva aikojen video pätkiä. Että se oli tunteikasta,meistä kaikista. ( aikajana tässä oli vain 7v)
    Sinun aikajanasi on paljon paljon pidempi. Varmasti ollut aika jännittävää ja sydäntä pakahduttavaa.
    Muistutin itseäni ottamaan myös liikkuvia pätkiä tästä ajasta, nyt kun meillä konttailee kymmenkuinen pikkuinen täällä . Jotta hänkin voi joskus katsella ja ihmetellä.

  7. Kirjailijatar sanoo:

    Hyvä muistutus tuo arjen kuvaaminen. Itsekin sitä unohtaa kuvata ihan tavallista arjen aherrusta, sotkuista kotia yms. Vaikka toisaalta kuvia kertyy näiltä päiviltä kylllä ihan mahdoton määrä verrattuna menneisiin aikoihin.

    Meillä ei valitettavasti kuvattu kaitafilmille, olisi ihana katsoa vanhoja leffoja. Mutta ääntä on sentään talletettu sellaiselle mankalle.

  8. Ihan vähän jopa kede. Mun äidistä ei ole edes yhtään lapsuudenkuvaa. Siis ei edes yhden ainokaista valokuvaa. Ei ollut maalla kameraa, ei ollut valokuvaaja sattunut käymään. Näin on selitetty.

    Minä tänäänkin kuvasin lasta, joka koko 1 vuoden ja 3 kk:n vakuuttavuudellaan lauloi YouTuben edessä silmät suurina. No kamera vaappui ja tärisi. välillä oli puuduttavan pitkiä hiljaisia jaksoja. Hämärääkin oli. Sydäntä lämmitti, kun muistutit, että ei haittaa.Turhaa itsekritiikkiä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s