2007_1130_021043

Tein tämän joulukalenterin vuonna 2007 marraskuun lopussa. Otin pohjaksi vanhan säkkikankaan, keksin taskuiksi vanhoja tilkkuja joista jokaisesta muistan jonkin mukavan asian. Tein sen yhdeltä istumalta sillä aikaa kun pojat olivat koulussa. Keksin kalenterille hienon paikan. Viritin pellavanyörin (umpeen muuratun) takan eteen, ja laitoin kalenterin roikkumaan siihen pyykkipojilla.

Kalenterin otan joulun jälkeen pois, mutta naru ja pyykkipojat ovat tuossa vuodesta toiseen. Muistan monasti katsoneeni niitä ajatellen että siinäpä ne yhä ovat, kappas vaan. Olen meinannut ottaa pois, mutta on mukamas tullut jotakin.

Tämä kertoo minusta kaksi hyvin oleellista asiaa: innostun nopeasti ja kun niin käy toteutan asioita kuin juna. Sitten on toisaalta asioita joihin tarttuminen tuntuu vievän aikaa, näemmä ihan suorastaan vuosikausia. On suorastaan hämmentävää miten paljon jokin asia saattaa saada huomiota ja aiheuttaa jopa pientä ärsytystä ylittämättä silti koskaan sitä kynnystä jonka yli kuljettua tartutaan toimeen.

Ensi yönä hiippailen taas yläkertaan ja etsin kalenterin. Ensimmäiseen taskuun laitan pojille suklaakolikoita joissa on kiiltävät paperit. Seuraavista taskuista en sitten tiedäkään vielä yhtään. (Iik ja apua.)

Mainokset

9 comments on “

  1. Merja sanoo:

    Että mua nauratti tuo vuodesta toiseen roikkuva naru ja pyykkipojat! Mulla on nimittäin keittiön seinällä tuohikori, semmoinen pikkuinen, ja viime jouluna keksin laittaa siihen postissa tulleet joulukortit. No kuule, ne viimevuotiset joulukortit siinä on edelleen.. ja kattelin just tänä aamuna että mitäpä noista suotta pois ottamaan.. jouluhan se kohta kolkuttelee…

  2. Kati sanoo:

    Minulla on myös ajoittain tuota ongelmaa, että naru ja pyykkipoika jäävät. :) Mutta aika usein niille sitten löytyy myöhemmin tarvetta.

    Tuon kalenterin värit ovat aika voimallisesti sinua, pehmeitä ja syviä sävyjä. Niitä, jotka toistuvat kuvissasikin usein.

  3. Mine sanoo:

    Mulle käy vähän samalla tavalla, innostumisen ja saamattomuudenkin suhteen:). Ja joulusukat on viritelty hetki sitten paikalleen. Yllätyksetkin on hankittu ensimmäiseksi yhdeksitoista aamuksi. Sitten hurautamme Suomeen joulunviettoon. Ja luulen, että sieltä helpolla keksin loput yllätyksetkin?

  4. Nillä joilla ei ole omia ”naruja ja pyykkipoikiaan” on takuulla ongelma. Jotain keskeneräisyyttäänhän siinä pitää peitellä, jos ulkoisesti pitää olla täyreellistä.

    Huomenna odotan jännityksellä, mitä Mies on laittanut joulukalenteriini, jonka hää joskus osti. Sanoin, että viimeisen kerran toivon hänen sen tänävuonna täyttävän minulle, sen jälkeen täytän sen vuosittain tyttärelle. Odotan sitä ,myönnettäköön, yhtä paljon.

  5. Riikka sanoo:

    Niinpä, iik ja apua. Minä kävin tänään illalla viime tipassa ostamassa vähän taskujen täytteitä mutta ei ne riitä 24:een taskuun…Joihinkin taskuihin aion laittaa kirjeitä tontulta joissa on jouluisia tehtäviä pojille, esim: leipokaa pipareita tänään. Meillä on muuten tosi saman näköinen kalenteri, otin sun kalenterista mallia pari vuotta sitten:)

  6. Mirja sanoo:

    Minä taas olen aina haaveillut tekeväni itse joulukalenterin, mutta innostus tyssää siihen, kun en keksi mitä kivaa laittaisin niihin luukkuihin/taskuihin/rasioihin sisälle. Helpompi vain ostaa valmit Lego-, Pet Shop- ja Barbie-kalenterit, sisältö on varmasti mieluinen.

    Tuttua myös nuo roikkumaan jäävät pikkujutut, monesti kun tarttuu johonkin tekemättä jääneeseen (ja sen vuoksi takaraivossa alati vaivaavaan) pikkuhommaan (napin ompeluun tms), siihen menee aikaa muutamia minutteja ja sitten ihmettelee, miksi vaan ihmeessä ei saanut aikaiseksi tehdä sitä aiemmin.

  7. Kirjailijatar sanoo:

    Minulla on joka vuosi sama iik ja apua joulukuun alussa. Nyt olen ollut vielä tavallistakin huonompi äiti ja unohdin koko kalenterin. Hyvittelin sitä tänään joulumarkkinoilla ja lupasin, että maanantain jälkeen kalenteriin oikeasti ilmestyy jotain.

  8. Violet sanoo:

    Merja: joo ja eilen kattelin olohuoneessa että kappas, siinähän ne lasitähdet jo roikkuvat valmiina. Eipä ihme kun en löytänyt..

    Kati: joo, värit tuntuvat omilta. Onhan tuolla kaapeissa tilkkuja vaikka minkälaisia mutta nuo tuntuivat hyviltä.

    Mine: kyllä voitaisiinkin mennä SUomeen jouluksi taas joku kerta. Edelllisestä kerrasta on niin ihmeen monta vuotta.

    eilentänäänhuomenna: ai kuinka ihana idea tuo että miehesi on laittanut sulle kalenterin. Mun mies ei keksisi sinne mitään. Tai niin uskon.

    Riikka: ai jaa, laitat siis kaikki jutut keralla. Se olisikin oman mielenrauhan kannalta paempi. Olisi kaikki tehtynä kerralla. Mää aina laitan edellisiltana/yönä seuaavan päivän jutut. Osittain iha siksi etten luota noihin nuuskijoihin.

    Mirja: sisällön mieluisuudesta en oman kalenterimme kohdalla tiedä mutta näin on jatkettu vuosi vuoden jälkeen. Mulla on aavistus ettÄ eletäân viimeisiä kalnterivuosia joka tapauksessa.

    Kirjailijatar: joulumarkkinat oli varmaan hyvä hyvitys. Eikä ne lapset näitÄ juttuja aina niin vakavasti ota kuin me luullaan!

  9. Riikka sanoo:

    En laita kaikkia kerralla, eihän pojat malttais niitä olla ottamatta ja kurkkimatta, mutta yritin vähän hommata taskujen sisältöjä etukäteen….Silti puuttuu aika paljon. Voihan sitten niinä aamuina laittaa vaikka aina (kettu)karkin kun ei muuta keksi:)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s