MARRASKUU ja JOULUKUU
Hyvin mahtuu samaan postaukseen tämän vuoden kaksi viimeistä kuukautta, ainakin näin takaperoisesti katseltuna. Kuvasin ylipäätään mitään ihan vähän vain, olin aika hoppuinen ja aika usein myös väsynyt.
2012_11190015
Ainakin kahlailin märissä lehdissä. Minusta on reteetä kulkea märissä paikoissa kumisaappaissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
En vieläkään oppinut tykkäämään artisokasta paitsi valokuvissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Näin vuosikymmenten taa. Äiti ja isä nuorina, muitakin, vaikkapa minun mummuni jota en kuunaan ole tavannut. Sitten hiukan myöhemmin minä. Totinen, tukaton vauva.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Niin ja sitten tuli se tarve saada vihreät yhteen nurkkaan. Ja myös uusia kuvia kehyksiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ihastuin yhdeksänkymmentäluvun italialaisen Voguen simppeleihin kuviin. Sain vahvistuksen sille että kun tekee vain vähän ja menee siitä mistä aita on poistettu, onnistuu. Liika on liikaa, liikaa, liikaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Meille hankittiin kuusi. Nyt kun kirjoitan tätä on joulu moneen kertaan ollut jo ohitse. Minulle se tuli tänä vuonna hyvin pienessä muodossa, kesti ihan hetkisen, en syytä ketään, en vaan oikein välitä joulusta.

Mainokset

5 comments on “

  1. Rita sanoo:

    Kiitos tämän vuoden annista. On ollut ilo tutustua virtuaalisinuun.

    Toivon sulle ja perheellesi ilontäyteistä uutta vuotta!

    Rita

  2. Violet sanoo:

    Rita; mukavaa jos olet viihtynyt täällä. Vietämme uutta vuotta eri osoitteissa mutta kaikilla on varmasti riemukasta!
    Samaa toivotan takaisin!

  3. Karusellissa sanoo:

    Tuon vanhan kaitafilmin (oletan sen sellaiseksi) löytyminen on kyllä ollut aivan huippujuttu! Nähdä läheisiään elämässä elämäänsä ennen omia muistoja ja jopa niitä, joita ei ole koskaan tavannut. Sellainen onni osuu harvoin kohdalle (kun puhutaan ajasta ennen kuin kaikki kuvasivat koko ajan kaikkea. Nuoremmilla ikäluokilla kuvamateriaalia tulee varmasti olemaan yli omien tarpeiden.). Sillä kyllä elää koko kuukauden tai pidempäänkin:)

  4. Violet sanoo:

    KArusellissa: kirjoitin tuosta filmistä parmmin tässä
    https://piilomaja.wordpress.com/2012/11/25/6833/
    Voi pojat,juu, se oli elämys! Kannustan miestäni vonkaamaan isänsä vanhoja filmejä niin päästäisiin kurkkaamaan heidänkin sukuunsa.

  5. Liivia sanoo:

    Minullekin artisokka on vaikea, olen yrittänyt muutaman kerran siitä laittaa, pahaa tullut. Mutta olen myös saanut siitä tehtyä taivaallista ruokaa, jopa kahdesti.
    Hyvää uutta vuotta, ja uusia tuulia sinullekin!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s