IMG_0158
Mieheni herää mielellään kelloradioon. Kanava ei ole koskaan paikoillaan, ääni rätisee ja huutaa. Se on jotakin mitä en vaan kerta kaikkiaan siedä. Siksi virittelenkin oman herätykseni taktisesti vartin aikaisemmaksi. Puhelimestani alkaa klo 6.00 soida Gerswinin Rhapsody in Blue. Aika oivallinen ylösnousemusmusiikki minusta!

Miten te heräätte ja miltä se tuntuu? Heti hereillä ja vireänä vai tyynyyn hautautuen, peitosta turvaa ja lämpöä hakien?

Advertisements

27 comments on “

  1. Samppa sanoo:

    Näin talvella odotan että aurinko herättää. Voi joskus viivähtää tämä aamu pitkälle päivään.

  2. Liivia sanoo:

    Tykkktykkktyykk…tai jotain tuollaista peruskellon ääntä klo 5.30 ja joka aamu (etenkin pimeään vuoden aikaan) se on yhtä murhaa. Ja sitten pitäisi untuvatäkin ja viltin ja vanhan täkin (juu-u, kolme peittoa) alta ulostautua viiteentoista asteeseen pukemaan….hrrrr.

    Vapaa-aamuina on ihan herätä omaehtoisesti noin seitsemän aikoihin ja rauhassa kerätä voimia harpata ylös ja uunia sytyttelemään.

    Mulla oli muuten pienenä samanlainen neule, mutta punavalkoinen, papan tekemä.

  3. Violet sanoo:

    Samppa: hyvä sua:) Saattaapi siinä saada odotella!

    Liivia: mulla oli tosi kauan ihan kauhee perusherätysääni puhelimessa, en tajua miten kestin sitä niin kauan, en kai viitsinyt vaan vaihtaa. Nyt on aivan tolkuton ero siihen mukavasti päivä alkaa kun herättävä ääni kasvaa vähitellen…
    Vapaa-aamuina herään kans seitsemän kahdeksan nurkilla, ilman kelloja.
    On tainnut olla joku vakiomalli toi paita. KUn katsoo alaluokkien luokkakuvia niin aika monta samanlaista!

  4. Rita sanoo:

    Mun mies herää 6.40 ja menee suihkuun. Minulla on kello soimassa seitsemältä, mutta hyvin harvoin nukun kellon soittoon torkuttelen ja kuuntelen miehen suihkuttelua, muistelen lukuisia ja aina värikkäitä uniani ja suunnittelen mitä puen päälle.

    Herään mielelläni; rakastan aamusuihkua ja rauhallista laittautumista. Olen iloinen uudesta päivästä.

  5. Olina sanoo:

    Jotenkin kamalan kiintoisa aihe!:)

    Arkiaamuisin herään puhelimen synteettiseen soittoon klo 7.10. Yleensä ainakin toinen lapsista on siihen mennessä jo kivunnut kainaloon, mies on hiippaillut töihin jo 5.15.. Sitten hetki köllitään ja availlaan verhoja, ei yleensä kuitenkaan niin pitkään, että torkku ehtisi soimaan.

    Viikonloppuisin saan toisinaan nukkumisaamun, mies vie lapset alas aamupalalle. Silloin tuntuu, että voisin nukkua miten pitkään vain… ja usein heräänkin vasta kun lapset saavat yhdeksän aikaan luvan tulla herättämään. :)

    Musiikkiherätys kuulostaa ihanalta tavalta havahtua uuteen aamuun, mutta tuo toisaalta ällöttävän muistikuvan mieleen. Olin varhaisteininä viikon mittaisella kesäleirillä (sinne lähtö on ollut yksi mielipuolisimpia tekojani), jossa aamuherätykset hoidettiin soittamalla järkyttävää jumputusta TÄYSILLÄ stereoista. Kamalaa. Ilmeisesti jonkin sortin huumoria.

  6. Kati sanoo:

    Minulla on nykyisin aika pehmeä lasku aamuihin. Ensin on puhelimen soittoääni kuudelta tai vähän ennen seitsemää, mutta sitten nappaankin ton nuoremman kainalooni aamutissille, laitan television hiljaisella päälle (se pitää minut puoliksi hereillä) ja vietän siinä nirvanassa seuraavan puoli tuntia. Samalla huhuilen isompaa tyttöä vähitellen hereille ja aamupesulle kouluunlähtöä varten.

    Minulle sopii kyllä tälläinen vähittäinen herääminen, Oen hyvinhyvin aamu-uninen ihminen ja puoli tuntia on juuri sopiva aika herätä. Sen kuluttua nousenkin iha pirteänä aamutoimiin. On muuten kamala ajatus, että todennäköisesti suhteellisen lyhyen ajan sisään minulla ei enää ole imetettävää eikä sen myötä lupaa rauhallisiin aamulojumisiin. Oi kamaluutta…

  7. Kirsi sanoo:

    Herään joka aamu klo 5.30, mikä on puoli tuntia aikaisemmin kuin olen asettanut itselleni herätyksen. Koskaan en varsinaisesti tarvitse herätystä, mutta en osaa/uskalla jättää sitä asettamattakaan. Loikoilen sängyssä kuuteen saakka ja nousen sitten aamupesun kautta alakertaan, missä mies jo lueskelee sanomalehteä ja kahvi on keitetty. Siitä se lähtee. Pidän aamuista, vaikka lasten ja aina yhä katkonaisten yöunien myötä aamuistani onkin tullut piirun verran takkuisempia.

  8. Merja sanoo:

    Herätitkö sää tollain töräyttämällä omat vanhemmas aamulla? ;)

    Meillä soi miehen kännykkä aamulla ensimmäisenä, linnun liverrystä. Siihen on ihan kiva herätä. Samoin on kiva tietää että saan itse yleensä vielä vähän loikoilla sen jälkeen kun hän on noussut.. Känny soi sen mukaan miten lapset lähtevät kouluun, eli 6.30 – 7.15 välillä, me kun saamme aloittaa omat työmme aamulla hiljalleen.. ellei miehellä sitten ole reissuun lähtö, onneksi harvoin nykyään aamulla. En ole itse yhtään aamuihminen, eikä mieskään, joten viikonloppuisin nukutaan sitten yhdeksään, joskus kymmeneenkin.

  9. Meksikon Margarita sanoo:

    Minun puhelimeni sanoo arkiaamuisin kello 6.15 vienosti ti-ti-ti. Se on rauhallisin mahdollinen puhelimen herätysääni. Olen aina ihaillut aamuihmisiä. Itse en todella lukeudu niihin, ja joskus iltaisin ihan ahdistun, kun tiedän, että pitää herärä aamulla aikaisin. Viikonloppuisin nukun puoli yhdeksään, ja se on ihanaa. Jos saisin noudattaa kehoni omaa rytmiä, menisin aina nukkumaan siinä kello 11-12 kieppeillä illalla, ja nukkuisin puoli yhdeksään aamulla.

  10. Liivia sanoo:

    Vielä sitä, että mun mies on niin ääniherkkä, että sille ei mene läpi oikein mikään, ei ainakaan mikään biisi (eikä taitaisi sopia mullekaan, tuntuu että hyvä biisi huononisi kun se soisi väärään aikaan, 5.30 on väärä aika mille tahansa biisille, heh). Herätyskellokin pitää tukehduttaa HETI.
    Niin ja mulla on sellainen ”vaiva” etten suostu nukkumaan puhelimen kanssa samassa huoneessa, olen varma ettei se tee hyvää:)

  11. sari sanoo:

    Harvalla näköjään on enää herätyskello käytössä ! Minulla on – kun ei ole puhelinta. Eli kello soi patterikellon kurjaa piipitystä kuudelta, yhtenä päivänä viikossa puoli seitsemältä. Sallin korkeintaan vartin lämmittelyn peiton alla ja sitten on haeskeltava villasukat jalkaan ja prillit päähän ja noustava etsimään lisävaatetusta talvisaikaan vallitsevaan neljän-viidentoista asteen ”lämpö”tilaan.
    Viikonloppuisin otan kiinni unitunteja ja nukun yhdeksään ja kymmeneen. Jos saisin aina nukkua yhdeksän tuntia yössä, kaikki olisi kohdallan. Herään mihin aikaan tahansa, olen aina hereillä ennen muita – meillä ollaan aamu-unisia.

  12. Riikka sanoo:

    Mä sain vuosi sitten joululahjaksi herätysvalon, mutta vasta nyt olen parin kuukauden ajan suostunut sitä käyttämään. Se alkaa pikku hiljaa syttymään kuuden jälkeen, kirkastaen valoa niin että on aivan liian häikäisevä lopulta jolloin asettelen peiton silmien eteen suojaksi. Ei mitään hyötyä siis minulle aamu-uniselle. Puhelin alkaa herätellä klo 6.15 alkaen, painelen torkkutoiminnolla sitä hiljaiseksi viiden minuutin välein kunnes klo 6.45 puhelin luovuttaa. Lopulta suostun nousemaan klo 7 joka on liian myöhään enkä meinaa ehtiä kaikkia aamutoimiani koska täytyy ehtiä pukemaan lapset ja lähteä klo 7.30. Jos on suihkuaamu, pääsen nousemaan yleensä varttia aiemmin (mutta sekin liian myöhään). Usein meikkaan vasta työpaikalla. En ehdi myös syödä kotona mitään joten töissä tietokonetta ja sähköposteja availlessa syön puuroa ja juon kahvin.

    Viikonloppuisin paikkailen univelkoja ja saan makoilla ainakin klo 8-9 saakka mikä on minulle luontaisesti sopiva aika nousta. Lapset siis tuijottavat keskenään lastenohjelmia pari tuntia koska heräävät joka päivä kellontarkasti klo 6.00-6.05.

    PS Olen miettinyt ihan samaa kuin Liivia, olisi hyvä laittaa puhelin mahdollisimman kauas säteilemästä mutta minä typerys pidän sitä tyynyni vieressä….

  13. Tanja sanoo:

    Minä herään monella tavalla. Elämänrytmini ei ole sillä tavalla säännöllinen, että joka aamu pitäisi herätä samaan aikaan, ja moniin vuosiin ei ole tarvinnut herätä todella aikaisin joka aamu. Olen tehnyt jo vuosia sellaista työtä, jonne menen yleensä klo 10-12 välillä. Tämä sopiikin minulle, sillä olen todella illanvirkku ja aamu-uninen. Ja jotta voin hyvin, mun täytyy saada vähintään yhdeksän tunnun yöunet. Yleensä herään itsekseni ilman kelloa. Ja sekin on hyvä homma, sillä on kaksi asiaa, jotka saavat mut hetkellisesti aivan valtaisan ärtyisäksi:

    1) Jos joku räpsäisee pimeällä kesken unien kattovalon päälle, se on raivostuttavinta! Iso valo aamutuimaan tuntuu suorastaan kipeältä. Ja onko kipuun kiva herätä? EI.

    2) Herätyskellon ääni, siis sellainen piippaus. Minäkin, kuten Liivia, ryntään ihan salamana tainnuttamaan kellon. Ja se ei siis vielä tarkoita, että olisin kunnolla herännyt. Kello on vain saatava hiljaiseksi sillä samalla sekunnilla, kun se terrorisoi maailmaani. Mun omassa kännyssä on aika mukava vähitellen voimistuva sävel herätykseen, ärsyttävä sekin on tietty, mutta huomattavasti hellempi kuin sellainen monotoninen kimeä piippaus.

    Minä en osaa ajatella, olisko joku biisi parempi. En ainakaan haluaisi uhrata mitään lempibiisiäni, sillä ylipäätään mua ärsyttää, jos joku ääni herättää. Joillain on sellainen herätys, että radio alkaa soida tai tv menee päälle (tai oli ainaski joskus 15v sitte), sellainenkaan ei sopis mulle, mua vaan yksinkertaisesti sen heräämisen hetken ajan ärsyttää kaikki ulkoiset ärsykkeet.

    Mutta kun saan herätä omaan tahtiini, en ole koskaan aamuäreä. Kun oon saanut silmät auki, eikä siinä yleensä edes mene kauaa, olen aina oikeinkin hyvällä ja tarpeen tullen myös sosiaalisella tuulella.

    Vapaa-aamuina me miehen kanssa ei nousta pitkään aikaan sängystä, ja jutellaan paljon peittojen alla. Se on mukavaa. Me ollaan jotenkin aika samanlaisia aamulla, hyväntuulisia ja puheliaita, ja me kumpikin tykätään kerryttää aamupalanälkää rauhassa. Viikonloppuaamut on kyllä mahtavia!

    Viime aikoina on ollut vaikeuksia unen saannissa, se on aivan ärsyttävää, ja huolestuttavaakin. Liian vähän unen huomaa jo nopeasti voinnissaan. Sillä lienee hyvä vaikutus unirytmiin, jos aina herää suunnilleen samaan aikaan ja menee nukkumaan myös.

  14. Lempi Sveitsistä sanoo:

    Oijoi, nyt murtuu mun turhaumapatoni :)….Minä olen yökyöpeli, mutta tarvitsen kuitenkin seitsemisen tuntia yöunta. Menen siis pikkuisen ennen puolta yötä nukkumaan ja herätys vähän ennen seiskaa. Känny piippaa, herään, venyttelen ja nousen suihkuun. Näin siis ideaalitilanteessa.
    Reaalimaailmassa useimmiten toisin, koska mieheni on ”torkuttelija” ja toivoo ikuisesti muuttuvansa aamuihmiseksi. ”Huomenna kyllä herään heti kuuden jälkeen.”

    Hänpä siis asentaa BlackBerrynsä herättämään ekan kerran kuudelta, useimmiten ei herää tuohon itse ennen kuin minä tökkään. Ja sitten sitä saamarin piippailua kymmenen minuutin välein, kun hän ”ehkä nousee ihan kohta”. Aaargh.

    Eli mulla viikolla jää yöunet tunnin vajaaksi. Ja joo, voisin toki aikaistaa nukkumaanmenoa, mutta kun mulle tunnit 21-24 on päivän tuotteliainta aikaa. Aivoni vaan toimivat parhaiten silloin ja saan kirjoitustöitäni, budjetinlaadintoja sun muita tehtyä noina iltayön tunteina tehokkaammin kuin milloinkaan muulloin.

    Olen koettanut armaalle siipalle puhua nätisti ja vähemmän nätisti, jotta voisiko hänen herätyksensä olla vaan suosiolla samaan aikaan kuin mulla, koska hän ei kuitenkaan koskaan nouse sängystä ennen minua. Eli mun herätys voisi olla se eka ja sitten hän voisi jatkaa torkutteluaan, kun minä suihkussa. Vaan ei. Kaipa meillä kaikilla on se sokea kohtamme, ajattelen tätä nykyä ja koetan antaa alla. Paitsi jos ny joku sattuu erityisesti kysymään :)…

  15. Maijja sanoo:

    Minä olen vähän semmoinen, että herään vasta kun on pakko. Jotenkin se keho tietää, millon ei oikeasti oo enää yhtään vara. Että ei toimi tällaiset ”laitampa kellon soimaan normaaliin aikaan, vaikka pitääkin lähteä töihin vasta pari tuntia tavallista myöhemmin.” Ei. Sillon tulee torkutettua se kaks tuntia.

  16. Kirjailijatar sanoo:

    Ai sen voisi vaihtaa johonkin mukavampaan? Mun kännykässä soi vaan se ihan kamala pirpirpir, josta menee hermot nopeasti. Sillä tavalla kätevää, etten torkuta sitä kuin kerran pari, kun en kestä sitä piipitystä. Mutta aina torkutan, ikinä en lähde ylös ensimmäisellä hälytyksellä.

  17. Karkki sanoo:

    En koskaan herää virkeänä, enkä uskaltaisi luottaa vain yhteen herätyskelloon; saatan torkuttaa parikin tuntia, ellei ole pakko lähteä mihinkään…

  18. vilijonkka sanoo:

    Jotain se tyynyn vieressä lojuva puhelin aamulla piippaa, en edes muista onko pirr vai piip vai tööt. Ja puelin tosiaankin on aivan pääni vieressä, koska huone on tasan sängyn levyinen yöpöytää ei mahdu. Kyllä olen minäkin useamman kerran pohtinut, että mahtaako olla terveellistä puhelinta niin lähellä pitää.

    Usein olen hereillä jo ennen soimista, nautiskelen makoilusta ja äänimerkistä sitten nopeasti singahdan ylös uudelleennukahtamisen pelossa. Siis pakosta ja pelosta toimin, en koska erityisesti pitäisin rivakasta toiminnasta. Tai itse asiassa, kyllä mä sittenkin pidän vauhdista, sellainen lorviminen ärsyttää. Etenkin lapsien aamulorviminen.

  19. Violet sanoo:

    Rita: minulla on kans tämä että haluan että mulla on aikaa aamulla. Siksi herään mielelläni klo 6 vaikka lähden vasta yleensä n. klo 8. Mutta sänkyyn en jää makaamaan! Nousen heti, menen suihkuun, sitten syön etc.

    Olina: toinen poika oli kerran kesäleirillä missä ohjaajat herätti…TRUMPETILLA!!!! TrÖÖÖÖt!

    Kati: lasten kasvamisen myötä menee tiettyjä etuja – mutta pidän silti enemmän tästä ajasta kuin heidän pikkulapsi ajastaan!

    Kirsi: minäkin pidän aamuista. Niihin voi paljon vaikuttaa itsekin. JOs aikainen herääminen on vaikeaa niin on silti on monia juttuja joiden avulla siitäkin voi tehdâ hiukan mukavamman – tai niin uskon, kokemusta ei oikein ole kun herääminen ei ole ongelma.

    Merja: toi kuva otettiin muistaakseni yhteen lehtijuttuun. On muuten eduksi jos molemmat puolisot ovat samaa maata mitä tulee aamuunisuuteen/-virkeyteen jne. Mun mies on vaikeasti heräävää tyyppiä ja se käy joskus hermolleni, pakko myöntää.

    Margarita: mun omin aikani on varmaan sellanen 23-7 unta.

    Liivia: mietin aina välillä tuota samaa puhelimeen liittyen. Sitten ”unohdan” eikä asia huoleta minua taas vähään aikaan…kunnes taas huolettaa.

    Sari: meillä oli vielä vuosi sitten herätyskello. Sitten se alkoi renkata ja lopulta hajosi kokonaan. Jospa ostaiskin sellaisen vanhan väännettävän ja panisi peltiämpäriin!

  20. Violet sanoo:

    Riikka: pudistelen täällÄ (hyväntahtoisesti!) päätäni tuolle torkkutoiminnolle…en ikuna osaisi olla noin. Panen soimisen HETI kiinni ja nousen viiden minuutin sisällä siitä. Vaikka nautin loikoilusta nautin vielä enemmän mm. ajasta yksin alakerrassa, rauhassa.

    Tanja: tunnet varmaan Rhapsody in Bluen? Se ei sinänsä ole mikään mun lempikappale mutta pidän siitä miten se alkaa, puhaltimella (en uskalla edes arvata millä!). Se on todella lempeä ja ilostuttava aloitus aamulle.

    Olen pahoillani uniongelmista. Olen ihan tolaltani heti jos tulee parikin iltaa ettei uni tulisikaan. Se on onneksi tosi harvinaista mulle. Joskus on kausia jolloin heräilen aamuyöstä. Eipä ole herkkua sekään.

  21. Violet sanoo:

    Lempi: saat KAIKEN ymmärrykseni ja sympatiani! Tuo on ihan karmeaa. Meillä vaivana myös ollut ennen, sitten vaan olen alkanut panna omaa kelloani aina vaan aikaisemmaksi. Silloin herääminen on ainakin oma valinta eikä toisen rätisevä radio joka isketään aina kiinni ja joka aloittaa kohta taas jne.

    Maijja: kun luen teidän kommentteja niin minusta alkaa tuntua että olen joku ylitunnollinen vieteri joka pomppaa velvollisuudesta vaikka keskellä yötä.

    KIrjailijatar: mun puhelimessa voi valita mitä musiikkia vaan mitä olen sinne ladannut…..ja minähän olen ladannut kauhean kasan levyjäni jotta voin kuunnella vaikka työmatkoilla.

    Karkki: nää on näitä juttuja jotka menee ohi multa:) En millään tajua miten VOI olla ettei kelloon herää???

    Vilijonkka: sinäkin siis vieteriherääjä!

  22. serenissima sanoo:

    Puhelimessani on herätysäänenä joko sammakon kurnutusta tai tiibetiläisten kellojen kuminaa, ne ovat lempeimmät äänet jotka valikosta löytyy. Herään hiljaiseenkin ääneen mutta minulla on vaikeuksia herätä fyysisesti ja päästä sängystä ylös. Mutta nyt muutaman viikon ajan olen herännyt pikkuhiljaa kasvavaan sarastuslampun valoon ja lopussa samasta laitteesta tulevaan linnunliverrykseen, ja tuntuu siltä kuin herätystä ei olisikaan vaan heräisi ihan vaan itsekseen auringon mukana (vaikka ulkona on oikeasti aivan pimeää). Tuntuu ihanalta ja ylelliseltä. Suosittelen lämpimästi!

  23. Maria sanoo:

    Serenissima: kerro mikä tuon ylellisyyslaitteen nimi on! Kuulostaa ihanalta – haluan!

  24. Riikka sanoo:

    Minullakin siis on tuollainen herätys/sarastusvalo kuten serenissimalla, mutta ei toimi minulla. Yksilöllistä siis. Tänä kaamosaikana, oli sitten mikä tahansa valonsarastus tai sammakonkurnutus, minun kroppaani ei huijata että muka aurinko nousisi. Ja minua oikeastaan ärsyttää ne äänet laitteessa (ne saa kyllä poiskin), vedensolinaa kokeilin kerran ja unessani sitten luulin miehen olevan vessassa….:/ Mutta toki kokeilun arvoinen, jos se kerta jollakulla toimii! Maria haluatko ostaa sen multa pois? ;)

  25. Tanja sanoo:

    Tiedän kyllä Rhapsody in Bluen, mutta pitipä kuunnella se uudestaan, sillä en ollenkaan muistanut kuinka se alkaa. ja sehän alkaa klarinetilla :) Klarinetin ääni on minusta ihana. Edesmennyt äitini on soittanut pienenä klarinettia ja viulua. Ja jotenkin siitä syystä tai sen tietäen olen aina pitänyt klarinettia jotenkin erityisen viehättävänä soittimena (ja muutenkin, onhan siinä ihana ja jännä ääni). Ehkä siihen tosiaan voisi olla aika hyvä herätä.

    Joo, unettomuus on tosi tympeää, onneksi se ei ole mikään tavallisin ongelma. Mutta toisinaan stressin yltyessä, se saattaa alkaa vaivata.

  26. Tanja sanoo:

    Ja siis suihku! Siinäpä ehkä maailman paras keksintö aamuihin! Juokseva, lämmin vesi on parasta aamulla, mitkään kahvit tai teet eivät herätä niinkuin suihkun alla seisominen. Mutta tietenkin sitä ennen on päästävä ylös sieltä sängystä…

  27. MaaMaa sanoo:

    Mies herää puoli tuntia minua aikaisemmin, eli heti viiden jälkeen … havahdun kyllä kun hän nousee sillä hän antaa aina suukon. Nukahdan yleensä kuin tukki heti uudelleen ja kun oma herätys ’soi’ (värisevä puhelin yöpöydällä) niin olen ihan tööööt. Luihinkin sattuu, kun herää niin sikeästä unesta. Tykkäisin jäädä löhöilemään, herätä hiiiitaaasstii, mutta eihän siihen arkena ole aikaa. Lauantai- ja sunnuntaiaamut on sitten niitä löhö-röhnäysaamuja. Mutta kamalan myöhään en osaa enää nukkua, viikonloppuisinkin viimeistään kahdeksalta aukeaa silmät ’bling’

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s