2011_03030107

2011_03030061

2011_03030103

(En ole vielä siellä. Kuvat ovat joltakin aikaisemmalta reissulta. Kaikki kuvat ovat siinä mielessä samanlaisia että niissä näkyy lunta, taivasta, joskus aurinkoa, pilviä ja idioottimaisesti hymyileviä ihmisiä. Juuri sen perään nytkin mennään – että saisi hymyillä idioottimaisesti.)

Pidän siitä tunnelmasta jonka voi aistia esimerkiksi jonkun mustan reitin alkuun vievässä kabiinissa. Parhaimmillaan varhain aamulla kun paikalla ovat vasta innokkaimmmat. Joskus saa seistä ahtaasti kauankin, välineet painavat. Kuuluu rupattelua, toisinaan vallitsee lähes harras hiljaisuus. Lasin takana vastanoussut aurinko tai jotakin muuta huikaisevaa jota katsoo mieluiten kunnioitettavasti hiljaa. Hytti heilahtelee hiukan, vaijeri naksahtelee ja tärisyttää kun ylitetään tulipilareita. Joillakin on odottava ja hiukan jännittynyt ilme, toisilla raukea hymy.

Tai sitten päivän päätteeksi näkyvät onnelliset virneet. Joku kaikkensa antaneena parkkipaikalla autonsa peräkontissa istuen, huohottaa, heittää t-paitasille ja kuivaa hikeä, aukaisee juomapullon ja juo yhdellä huikalla. Monot vielä aukinaisina jaloissa. Olen joskus ajatellut että sellaisina hetkinä tuntee ihan olevansa jonkunlainen maailman valtija jolle kaikki on mahdollista. Kai ne on ne hormonit!

Mainokset

6 comments on “

  1. Uusi Aamu sanoo:

    Nyt pieni kateuden vihreys nousi… Mä ja haluisin virnistelemään. Nauttikaa ja virnistelkää!

  2. Anne sanoo:

    Hyvin kuvailtu tuo tunnelma. Just noin se on.-Anne

  3. Tuija sanoo:

    Ihanalta kuulostaa… Kesällä olen käynyt muutaman kerran noissa korkeuksissa, lumirajan yläpuolella, mutta yhä tahtoo joskus sen talviretken myös.

  4. Martta sanoo:

    Oh kaunista vuoristolomaa sulle, menee pää pyörälle pelkästä ajatuksesta! Etäältä aina tajuan, miten kiintynyt olen tuohon kaikkeen! Nauti, oi nauti!!!

  5. MaaMaa sanoo:

    Hyvin kuvailtu tunnelma kabiinihississä!
    Mustaan mäkeen en ole vielä uskaltanut, punasetkin välillä hirvittää … Mutta kyllä varmasti vielä joku kerta ylitän ja menen, vaikka tulisin sitten trampaten alas!

  6. Sue sanoo:

    Ihana kirjoitus. En ole koskaan lasketellut (tai no kerran koulussa tulin mäen jotenkin alas kun oli pakko) enkä ole haikaillut sen perään, ennemminkin kummastellut. Luettuani tämän pohdin ensimmäistä kertaa kannattaisiko sittenkin opetella. Olen vain aika pelokas tuollaisissa asioissa (vauhti, paljon ihmisiä).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s