Jokaisen on kaaduttava itse

2013_02220148

2013_02230021

2013_02220153

2013_02220183

Minä en voi pitää muita pystyssä. Minun pitää keskittyä itseeni, seuraavaan metriin, sitä seuraavaan ja niin edelleen. Voin varotella ja kantaa huolta mutta siitä huolimatta jokaisen on pidettävä itsensä pystyssä, kaaduttava itse, noustava itse.

Jokaisen on myös itse löydettävä se raja jonka toiselle puolelle ei uskalla. Muut voivat kannustaa ja rohkaista, mutta päätös kääntyä takaisin tai valita toinen reitti on sittenkin jokaisen itse tehtävä.

Katsokaa ensimmäisen kuvan vasenta reunaa. Siitä hiukan puolivälin alapuolelta alkaa latu jota pitkin voi liukua vuoren rinnettä aina kuvan oikean reunan keskikohtaan asti. Jos on jo lähtenyt tuolle matkalle niin ei oikein voi muuta kuin mennä loppuun asti. Jos lähteissä pelottaa niin perille päästyään saa kuunnella itsevarmuuden kohinaa korvissaan. Pieniä voittoja siellä täällä, välillä ihan jättipotteja.

Advertisements

3 comments on “Jokaisen on kaaduttava itse

  1. Kirjailijatar sanoo:

    Huimat maisemat! Minua harmittaa, kun en ole laskettelija, kun ei koskaan pääse tuollaisiin maisemiin. Tai en tiedä, kai sinne hissillä pääsee ylös, mutta milläs tulis alas. Täällä Suomessa olen kerran lumikengillä tarponut tunturin huipulle ja alas, se oli aikas rankkaa. Mutta Alpit, vau!

  2. Riikka sanoo:

    Hienoja kuvia tosiaan.

    Samoja asioita totesin eilen kun pitkästä aikaa olin hiihtämässä metsässä. Siis ehkä joskus 15 vuotta sitten olen murtsikkahiihtänyt muualla kuin järven jäällä. Pelotti ihan hulluna laskea alamäkeä ja ekassa mäessä oli pakko laittaa persus maahan kun vauhti meni liian kovaksi, vaikka mäet varmaan noihin teidän ”mäkiin” verrattuna kovin lieviä eikä rotkojakaan lähettyvillä, puita kyllä. 6-vuotiaan puolesta en pelännyt ollenkaan, hän meni kovaa vauhtia edelläni kiljuen innosta. Ei siinä varoittelut auta, on vaan annettava mennä jos haluaa lapsensa oppivan. Ja sama juttu kun se muksu meinasi hermostua ylämäkeä kivutessaan kun sukset lipsui eikä millään päässyt eteenpäin. Itse sieltä on tultava ilman toisten apuja.

  3. Violet sanoo:

    Kirjailijatar: aika moneen paikkaan pääsee ilman suksiakin – ja samalla telekabiinilla alas. Lumikenkäily on kivaa ja yllättävän rankkaa, varsinkin syvässä lumessa!

    Riikka: kiitos Riikka kuvakehuista. Otin kaikki vanhalla Fujillani jonka olen luullut jo vuosia jättävän minut ”ihan kohta”. Sen uskallan ottaa mäkiin mukaan kun mikään ei näytä sitä tuhoavan.
    Kertomasi esimerkki on ihan juuri tätä samaa mistä kirjoitan. Pätee niin kovin moneen, ei vain mäkiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s